Pyhyyden Äärellä - Pyhiä Paikkoja I

Häikäisevän kaunis ja kirkas Mont Saint-Michel 

Vuoren lailla Meren sylissä kohoava Mont Saint-Michel

Jossain tuolla kaukaisuudessa on Meri

Piskuinen Kappeli 

Pyhät Paikat ovat kiinnostaneet minua kaiketi lapsesta asti. Yksi sellainen, Ranskan Normandiassa sijaitseva Mont Saint-Michel on kokemuksena jotain hyvin ainutlaatuista ja elämyksenä varsin eriskummallinen..Siellä tunnelma on niin jostain toisesta maailmasta, että sen pukeminen sanoiksi on vaikeaa, kaiketi mahdotonta. 

Päivällä tuohon Pyhään "Saareen" pystyy kävelemään juoksuhiekastakin koostuvan sametin pehmeän merenpohjan halki, halutessaan vaikkapa paljain varpain...Illalla saapuukin sitten kohisten Meri ja vaahtopäiset laineet loiskuvat saaren jyrkkääkin jyrkempiin kallioihin. Illalla tuosta Pyhästä Paikasta tulee siis todellakin ihan oikea Saari. Saaren huipulla sijaitsee ikivanha benediktiiniläisluostari, missä vierailu on kertakaikkisen vaikuttava. 

Saarella on useita hotelleja, joten tuossa syvää ihmetystä herättävässä paikassa voi viettää halutessaan myös yönsä, mikä onkin varsin suositeltavaa, sillä illan ja yön myötä paikasta kehkeytyy varsinainen Seikkailujen Saari - joka jää varmasti ainutlaatuisuudessaan mieleen. Retkeä Pyhälle Saarelle voi suositella esimerkiksi syksyllä, jolloin pahin turisti suma on poissa ja kapeat, keskiaikaiset kadut ovat käveltävissä ilman, että joutuu siirtymään etanan vauhdilla eteenpäin.

Niin, ja se Pyhien paikkojen Pyhä Tunnelma - sen pystyi todellakin  aistimaan tuossa merkillisen kauniissa paikassa tietynlaisena Paikan Henkenä. Kenties Kerran vielä vaellan tuon Pyhyyden äärelle...Kenties.
 

Kirjoja, Kirjoja

Kirjoista ei kaiketi koskaan voi saada  tarpeekseen...Ne täyttävät tälläkin hetkellä mielen ja myös arjen hyvin kokonaisvaltaisesti. Olivat ne sitten luettuja, vielä lukemattomia, pintapuolisesti selailtuja tai vain upean paksun kartongin takia tunnusteltuja, ovat ne kaikki kerrassaan ihastuttavia ja yksilöllisiä persoonia. Ja sisältävät kaiketi paljon viisauksia, joista ei vielä ole tietoakaan...

Nyt niitä onkin saatava kotiin paljon lisää eri kokoisia,ikäisiä, näköisiä ja aiheisia, sillä niissä saattaa piillä portteja täysin uusiin maailmoihin...   

Leonardon Talossa

Leonardon huoneesta

Ranskasta, Loiren laaksosta löytyy kerrassaan yllättäviä ja varsin mielenkiintoisia italialaisen Renessanssineron historiallisia jalanjälkiä. Nimittäin Leonardo da Vinci työskenteli Kuningas Frans I kutsumana viimeiset elinvuotensa Ranskassa Loiren laaksossa.

Taiteilijakeksijänero Leonardo asusteli Amboisen Linnan välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa talossa nimeltä Clos Lucé. Kyseinen Talo on nykyään avoinna vierailijoille ja siellä pääsee aistimaan renessanssiajan ja Leonardon elämän tunnelmia.

Amboisen lähellä sijaitsevan Chambordin massiivisen metsästyslinnan upea, vaikuttava portaikko kuuluu ainakin Leonardon Ranskassa suunnittelemiin taidonnäytteisiin, ehkäpä jopa koko linnan monimutkainen, erikoinen arkkitehtuuri voi olla hänen kynästään lähtöisin. Tiedä häntä, mutta hänen poikkeuksellisesta neroudestaan ei ole epäilystäkään.      

Kaarina Kuuntytär (II)

Kaarinan saavuttua makuukamariinsa, hän laski kynttelikön pukeutumispöydän päälle ja vilkaisi nopeasti kuvajaistaan hieman sameaksi käyneestä peilistä. Hänen ihonsa loisti luunvalkoisena ja hänen silmänsä olivat kuin kirkkaista kirkkain taivaan sini. Mutta hänen peilikuvassaan oli kuitenkin ripaus jotain haurasta ja särkyvää, ehkä myös aavistus pelkoa. Kaarina sammutti ripeästi kynttilät, riisui satiinileninkinsä ja pujahti brokadiverhojen suojaamaan suureen sänkyynsä.

Kun Kaarina viimein raotti katossängyn paksuja verhoja, hän näki, miten keskipäivän auringon kultaiset säteet jo lankesivat lattialankuille. Kaarina haukotteli raukeasti. Hän mietti illalla järjestettäviä naamiaistanssiaisia, joihin hän aikoi uhkarohkeasti osallistua. Ajatus siitä kutitti hänen sisintään merkillisesti, sillä tanssiaisista saattoi seurata mitä tahansa. Kaarina tiesi, että oli äärimmäisen vaarallista osallistua tanssiaisiin kuumetautivaaran aikaan. Lisäksi kaikki tanssiaisiin osallistuvat henkilöt olivat luonnollisesti aristokraatteja, sen Kaarina tiesi varsin hyvin. Niinpä siis Kaarinakin tulisi illalla olemaan sellainen – aito siniverinen aristokraatti. Hän olisi illalla Markiisitar Caterina di Corelli, rikas ja nuori leski, jonka sukujuuret olivat Italian ylhäisaatelistossa. Kaarina oli kehittänyt mahdollisimman uskottavalta kuulostavan tarinan siltä varalta, että joku sattuisi sitä häneltä tanssiaisissa tiedustelemaan. Naamiot takasivat tanssiaisissa tietyn yksityisyyden, mutta silti oli hyvä varautua kertomaan joitain ykityiskohtia henkilöllisyydestään.

Kaarina oli aiemmin kiinnittänyt huomionsa linnan alakerran Salongissa olevaan taidokkaaseen naisen muotokuvaan, jonka alle oli liitetty nimi Markiisitar Caterina di Corelli. Tuossa maalauksessa oli jotain hyvin vangitsevaa ja se erottui selvästi salongin seiniä koristavista muista muotokuvista. Muotokuvassa hätkähdyttävän kaunis nuori nainen katsoi suoraan ulos maalauksesta, hänen vaalean sinisen satiinipukunsa kimmeltäessä eteerisesti ikkunasta lankeavassa kuunvalossa. 

Maalauksen Caterina oli alkanut yhä enemmän ja enemmän kiehtoa Kaarinan mielikuvitusta. Kaarina oli usein miettinyt, millaista elämää maalauksen Caterina oli mahtanut viettää. Hänen elämäänsä epäilemättä kuuluivat ainakin naamiaistanssiaiset, jotka olivat ylhäisön muotihuvia. 

Kaarinalla oli tanssiaisia varten teetettynä miltei tismalleen samanlainen puku, joka Caterinalla oli yllään maalauksessa. Puku oli hohtavan vaalean sinistä silkkiä ja siinä oli luilla tuettu miehusta, mikä puki Kaarinan naisellista pehmeyttä hienostuneen sulokkaasti.  Hihansuiden pitsit olivat runsaat ja korostaisivat juuri oikealla tavalla tansseissa tehtäviä siroja käden ojennuksia. Kaarina oli opetellut tanssien monimutkaisia kuvioita huolella ja hänen sirojen käsiensä liikkeet olivatkin jo taidokkaan hallittuja. Silti Kaarina pelkäsi, että jokin yksityiskohta paljastaisi tanssiaisissa hänen alhaisen syntyperänsä. 

Kaarina muisti edelleen selkeästi sen nöyryyttävän päivän, kun hän oli seisonut ruskean arkisessa pellava puvussaan Vicomten linnan eteisaulassa kori täynnä linnan väelle tuotuja tuoreita mansikoita. Tuona musertavana päivänä hän oli ymmärtänyt kuilun, joka hänen ja linnan asukkaiden välillä vallitsi. Tuolloin hänen sisällään oli myös herännyt outo halu päästä kokemaan elämää tuon viehättävän linnan seinien sisällä. Siihen oli kaiketi ollut myös oma vaikutuksensa pöyhkeällä Clevesin Herttualla, joka oli laskeutunut alas eteishallin kiviportaita riikinkukon elkein ja ottanut koko korillisen mansikoita Kaarinan käsistä. Herttua oli katsonut hänen lävitseen kuin Kaarina olisi ollut näkymätön - pelkkää ilmaa. Kaarina oli hymyillyt, mutta Herttua oli vain kääntynyt ympäri muodikkailla koroillaan ja jättänyt Kaarinan seisomaan hämmentyneenä niille sijoilleen.  

 -----

Illan lähestyessä jännitys Kaarinan sisällä kasvoi kasvamistaan. Kun hän kiinnitti nauhoilla mustaa samettinaamiota peilin edessä kasvoilleen, hän huomasi, miten hänen povensa kohoili puvun miehustan alla hermostuneen tiheästi. Kaarina sipaisi vielä hieman puuteria kasvoilleen ja samalla myös hiuksiinsa. Sitten hän vielä tarkasteli lopuksi peilistä näkyvää kuvajaistaan. Jalokivet kimalsivat hänen korvissaan ja loivat varjon hänen pitkälle, kapealle kaulalleen. Kaulansa siroutta Kaarina oli korostanut sitomalla sille kapean, ruusukkeella koristellun samettinauhan. Kauneuspilkku vasemmassa poskessa oli juuri oikean kokoinen ja muotoinen tehdäkseen autenttisen vaikutelman.
Yllätäen Kaarina hätkähti. Aivan kuin häntä olisi tuijottanut sameasta kuvastimesta joku täysin vieras henkilö – Markiisitar Caterina di Corelli. Kaarina asetteli tyytyväisenä paksun viitan hartioilleen ja pujotti jalokivin koristellut kätensä viileiltä tuntuviin silkkihansikkaisiin. Sitten hän otti viuhkan käteensä ja poistui huoneestaan vedossa väreilevän lepattavaa kynttelikköä kantaen.  

yhden Sadun Alkulähteillä

Château D'Usse

Yksi versio Prinsessa Ruusunen Sadusta on kaiketi saanut alkunsa Ranskassa Loiren laaksossa sijaitsevasta d'Ussé:n linnasta. 

Tarina kertoo, että Sadun kirjoittaja, ranskalainen satukirjailija Charles Perrault (1628-1703) vieraili kyseisessä linnassa ja vaikuttui sen  kauneudesta niin, että päätti sijoittaa Prinsessa Ruususen (ranskaksi la Belle au Bois Dormant) tapahtumat juurikin tuohon linnaan. Linna toimi siis inspiraationa Prinsessa Ruususen ympäristöksi. 

Tuo syntynyt Satu on kaiketi lähes jokaiselle meistä tuttu Grimmin veljesten versiona, tai ainakin viimeistään Disneyn elokuvaversiona...

Prinsessa Ruususen lavastettua Elämää ja ympäristöä, D'Usse

SatumaistaMaailmaa

Viehtymys Lasiin, tummentuneeseen metalliin, kimmeltäviin peileihin ja pieniin yksityiskohtiin voivat yhdessä auringon valon kanssa loihtia joskus ilmoille Satumaisen tunnelman - ja saada hetkeksi irtautumaan arjesta. Saduissa piilee ripaus arkea makeuttavaa sokeria, kuten Madame S vakaasti uskoo...  

Talvinen Runo

Talvinen Runo

Talvisen Pohjolan huikea Valo on inspiroinut kirkkaudellaan ja saanut ilmenemismuotonsa myös Madame S'n Sermissä...Talvinen Runo sermi on syntynyt juurikin tuon huikaisevan valon innoittamana. Sen runollinen vaaleus tuo mielikuvan Pohjolan talven erikoislaatuisesta kauneudesta ja voimauttavasta, jo kevättä enteilevästä valosta...

Ps. Sermistä voi halutessaan kurkata lisää kuvia  Silkkaa Satua sivuilta

Kaarina Kuuntytär

Nimensä mukaisesti SatuVerstaalla syntyy toisinaan myös Satuja...yksi sellainen työn alla oleva Aikuisten "PrinsessaSatu" on Tarina Kaarina Kuuntyttärestä, jonka elämää ja vaiheita voi tulevaisuudessa seurata täällä Blogissa "Jatkokertomuksena".  Näin Kaarina pääsee elämään myös muualla, kuin siellä iän ikuisessa, pölyisessä Pöytälaatikossa...

Kaarina Kuuntytär on saanut alkunsa lukuisista pakomatkoista sisäiseen maailmaan - maailmaan, joka olisi ehkä voinut olla joskus olemassa, mutta joka on kuitenkin täysin yhden mielenkuvituksen tuotetta.

Tervetuloa siis halutessanne Astumaan sisään Linnojen ja Tanssiaisten - Kaarina Kuuntyttären - maailmaan,
Madame S

KuunNeito (I osa)

Kuunvalossa kalpeina hohtavat vaaleat tornit loivat vahvan kontrastin synkälle syystaivaalle, missä korpit lentelivät raakkuen tummanpuhuvien puiden yllä. Linnaa lähestyi juoksujalkaa vaalea hahmo, jonka iho hohti helmiäisen valkoisena kilpaa kirkkaan kuunvalon kanssa. Kuun valon hohteessa kylpevä hahmo nousi linnalle johtavia portaita suurin harppauksin, silkkisen pukukankaan kahahdellessa kiireisiä askelia tahdittaen. 

Tummista varjoista puiden lomasta ympäristöä tarkkaileva muukalainen pidätti hengitystä hahmoa salaa tutkiessaan. Hän oli täydellisen lumoutunut hahmon miltei ylimaallisesta kauneudesta.

Portaiden yläpäähän päästyään tuo jumalainen olento päästi puvun raskaat helmat valahtamaan käsistään kankaan kahahtaessa maahan, peittäen ensin sirot silkin verhoilemat nilkat ja lopulta myös pienet, satiinikankaasta taidokkaasti valmistetut kengät. Hahmo kylpi vielä hetken kalvakassa kuunvalossa, ikään kuin empien, pujahtaako lainkaan sisälle raollaan olevasta suuresta tammiovesta. Sitten tuo eteerisesti loistava hahmo vilkaisi vielä nopeasti ympärilleen aivan kuin varmistaakseen, ettei kukaan ollut seurannut häntä. Pian hahmo oli poissa ja raskaan tammioven kumea kolahdus sai korppien raakkumisen hetkeksi taukoamaan. 
Koko tienoon valtasi yhtäkkinen mykkä hiljaisuus, eikä muukalainen uskaltanut vieläkään hengittää täysin vapautuneesti. Samassa pilviharso peitti kalpeana hohtavan kuun harmaalla verhollaan. Pimeys laskeutui nyt myös linnan valkoisten tornien ylle. Korpit aloittivat jälleen pahaenteisen, taukoamattoman raakkumisensa.

Muukalainen liikahti hieman ja hevonen korskahti hermostuneesti hänen allaan. Viimein hän uskalsi vetää syvään henkeä ja kostea, märiltä lehdiltä tuoksuva syysilma tunkeutui sisään hänen keuhkoihinsa. Vielä hetkisen hiljaista tienoota tarkkailtuaan muukalainen kopautti hevosensa kylkiä ja kannusti ratsunsa kiitävään laukkaan ylitse niittyjen ja nummien, joille aamuyön kostea sumu oli alkanut hiljalleen laskeutua. Hänen sydämensä sykki kiivaasti hevosen kavioiden tahdissa.

______

Kaarinan sulkiessa raskastekoisen tammioven hänen sydämensä takoi rinnassa kuin ulospääsyä etsien. Pelko ja jännitys saivat hänet miltei huohottamaan ääneen. Joku oli tarkkaillut häntä linnan pihaa reunustavien sypressien varjoista, hän oli siitä aivan varma. Kaarina avasi viittansa soljen ja antoi raskaan kankaan valahtaa kylmälle kivilattialle. Hän lukitsi oven salvat miltei äänettömästi ja sytytti oven pielessä odottavan kynttelikön vahakynttilät vapisevin sormin palamaan. Hän nosti raskaan kynttelikön heiveröiseen käteensä ja lähti sitten lepattavien liekkien valossa hiljalleen hiipien nousemaan linnan kivisiä portaita ylös kohti makuukamariaan, tummien varjojen tanssiessa uhkaavina portaikon seinillä kuin varjojen aavemaisissa  tanssiaisissa. 

Tuhkimoista Prinsessoiksi

Talvinen Tuhkimo

Näiden Tuhkimo tuolien sisällä piilottelee selvästikin Ihastuttavia Prinsessoja, joiden esiin loihtimen odottaa vain Haltiattaren taikasauvan ihmeitä tekevää kosketusta...viuhuvia maalipensseleitä ja kauniita kankaita on siis luvassa Törölän Kamarissa näin alkuvuodesta - Tulkoon Vuodesta siis ihmeellisen Taianomainen ja Unohtumattoman Ihastuttava myös kaikille kanssaIhmisille.  

Tuhkimoita pinossa

Enkeleitä, enkeleitä

Enkeleiden Siivin ja sulosoinnuin Toiwottaa SatuVerstas Kaikelle Kansalle sielua lämmittävän Tunnelmallista Joulun Odotusta!

Satumaisissa Ermenonvillen maisemissa

Monsieur Rousseaun muistomerkki

Rousseaun Puutarhasta löytyi ihastuttava, hieman yksinäisen näköinen penkki, joka suorastaan kutsui istumaan ja nauttimaan edessä levittäytyvistä kuvan kauniista näkymistä. Historian havinaakin tuossa penkissä oli läsnä, sillä tuolla samaisella penkillä on myös Marie Antoinette istunut joskus samaa maisemaa ihailemassa.

Ermenonvillen Linna

Myös Rousseau majaili Markiisi Girardinin vieraana puiston vieressä sijaitsevassa Ermenonvillen linnassa, mikä toimii nykyään LinnaHotellina. Eivätkä hotellin hinnat ole päätä huimaavia, vaikka elämys Linnassa nukutusta yöstä onkin kerrassaan uskomaton kokemus.

Törölän Kamarin Avoimet Ovet

Törölän Kamariin kotiutuneiden SatuVerstaan ja Setä-Heikin Nostalgiavalinnan Avoimet Ovet -tapahtuma oli täynnä tiheää tunnelmaa, Lämpimiä käsitöitä useilta eri kädentaitajilta, Nostalgisia tavaroita ja kerrassaan Ihastuttavia, käsityötä arvostavia Ihmisiä.

Kiitos ja Syvä niiaus kaikille mukana olleille, teitte Päivästä Ikimuistoisen! Noita muisteloita sopii makustella vielä pitkään kiikkustuolissa hymy suupielissä kareillen.

Silkkaa Satua mukana Törölän Kamarissa
  

SatuVerstaan Kotikulmilla

SatuVerstas löysi viimeinkin kotoisat kotikulmat Littoisten Wanhan Verkatehtaan kupeesta. Historian lehtien havina huokuu idyllisestä miljööstä vahvana ja silti niin Kotoisana - kaiketi yksi niitä parhaita paikkoja maailmassa...

Luvassa Silkkaa Satua

SatuVerstas on pakannut Kimpsut Kapsäkkiin ja suuntaa huomenna lauantaina 10.11 Silkkaa Satua kokoonpanolla Turkuun Hansakortteliin Käsityöläisten tapahtumaan. Tervetuloa katsastamaan mielenkiintoista tapahtumaa ja ihanaisia käsitöitä Turun keskustan ytimeen klo 10-18!

Ajatuksellinen Filosofian Temppeli

Sammaloitunutta Kauneutta

Filosofian Temppeli Rousseaun puutarhassa on hämmästyttävän kaunis kaikessa "merkityksellisessä" ja tarkoituksenmukaisessa keskeneräisyydessään...Kuten Filosofiakin, on myös Temppelinsäkin ikuisesti oleva keskeneräinen. Niin esteettisen ajatuksellista, että mieli kohoaa kuin portaiden askelmia ylöspäin sitä ajatellessa.

Satumaista Tunnelmaa

Satumaisia näkymiä syksyisissä väreissä rakentui Paimiossa sijaitsevaan ihastuttavaan Tunnelmapuotiin,  kun Satumekot ja Satuverstas saivat  mahdollisuuden yhdistää yksilölliset Mekkoluomukset ja Salongin kalusteet samaan nurkkaukseen. Tuloksena oli varsin Satumainen kokonaisuus - kuinkas muutenkaan. Käykäähän puodissa kurkkaamassa, jos Paimion sisustuskulmilla suinkin liikutte... 

Syksyn Teema - Rousseaun Puutarhassa

Viimesyksyinen vierailu Monsieur Rousseaun Puutarhassa Ranskan Ermenonvillessa oli filosofisen esteettinen ja inspiroiva Elämys vailla vertaansa. Tuosta upeasta luonnollisesta taideteoksesta, "maanpäällisestä paratiisista" kumpuaakin SatuVerstaan Syysteema ja myös syksyn myötä valmistuvat tuotteet ovat saaneet paikasta innoituksensa.

Rousseaun Puutarhassa kenties kauneinta on luonnon ja ihmisen rakentaman välillä vallitseva sopusointu ; Siellä ihmiskäsi ei ole pyrkinyt liikaa dominoimaan luontoa, vaan luonto esittäytyy sykähdyttävän monimuotoisena. Puutarha on ensimmäisiä ranskalaisia Maisema Puutarhoja -  uudenlainen puutarhatyyppi levisi 1700-luvulla Englannista Ranskaan. Kurinalaiset, ihmiskäden muokkaamat ranskalaiset muotopuutarhat saivat hiljalleen väistyä taka-alalle luonnollisemman puutarhamuodin tieltä. Puutarhan rakennuttaja Markiisi Girardin oli Rousseaun hyvä ystävä, oppilas ja lopulta myös työnantaja. Hän rakennutti Linnansa Puutarhan Rousseaun ajatusten inspiroimana. Rousseau vietti Ermenonvillesä viimeiset aikansa Markiisi Girardinin kutsumana ja koki siellä myös elämänsä lopun vuonna 1778. Rousseau haudattiin Ermenonvillen Puutarhaan, taiteilija Hubert Robertin suunnittelemaan hautaan järvessä olevalle pienelle tekosaarelle (Rousseaun maalliset jäänökset siirrettiin kuitenkin 1794 Pariisin Pantheoniin).

Rousseaun hautamuistomerkki taustallaan Ermenonvillen Linna

Rousseaun Puutarha on Unelma Paratiisista - Paratiisi teema oli keskeinen Maisema Puutarhoja suunnitellessa. Rousseaun Puutarhassa valtasi tunne, että olin löytänyt palan etsimääni "Kadotettua Paratiisia" - maanpäällistä Ideaalia. 

SatuVerstas muuttaa

Tavarat, työkalut, kankaat, maalit ja mööpelit on taas pakattu laatikoihin ja SatuVertas muuttaa jälleen...Edessä on siis paljon tavaroiden uudelleen järjestelyä ja inspiroivien tunnelmien sommittelua, mutta tällä kertaa toivottavasti se Verstaan todellinen "Kotimaisema" on löytynyt. Siitä persoonallisesta maisemasta kuulee ja näkee täällä piakkoin lisää...