Kaaosteoriaa

Sikin sokin, siellä täällä, vailla järjestystä...Koti kertoo tunnetusti paljon siellä asuvista ihmisistä. Joillakin Koti on aina huoliteltu ja tiptop järjestyksessä, toisilla taas kaiketi hallittu kaaos on se kotia eniten luonnehtiva piirre. Ja joillakin sitten taas vallitsee se hallitsematon kaaos...itse taidan ainakin lukeutua viimeiseen ryhmään, vaikka miten yrittäisinkin pitää asiat ja esineet hallinnassa ja järjestyksessä.

Olenkin pohtinut, mahtaako Kodin järjestys tai vastaavasti sen kaaos kertoa jotain siellä asuvan/asuvien aivojen rakenteesta. Itselläni kun myös nuo ajatukset tuppaavat olemaan usein sikin sokin ja siellä täällä, vailla selkeää järjestystä. Kun taas toisilla ajatukset tuntuvat olevan pään sisällä selkeissä omissa lokeroissaan. En tiedä, onko kukaan tutkinut asiaa koskaan tarkemmin, mutta olisi varmasti mielenkiintoinen tutkimusaihe tuo jonkin sortin Kaaosteoria. Toisaalta, aina sanotaan, että kaaoksesta usein syntyy myös jotain täysin uutta...Sitä siis odotellessa!

Pohdintaa Kauneudesta

Luonnollista, puhdasta Kauneutta

"Sielu rakastaa kaikkea kaunista ja syvää" on joku viisas joskus sanonut. Todellinen kauneus tuntuukin vaikuttavan sieluumme, aivankuin kauneudella olisi suora väylä sisimpäämme. Oli kauneus sitten miltei missä tahansa muodossaan; musiikkia, taidetta, arkkitehtuuria tai vaikkapa vain patsas metsän keskellä, sen vaikutukset meihin voivat olla yllättävän suuret. 

Miksi siis kauneutta ei hyödynnetä enemmän esimerkiksi sairaala-arkkitehtuurissa tai erilaisissa hoitokodeissa, missä sillä voisi olla todella positiivisesti asukkaisiinsa vaikuttava rooli? Kaiketi siksi, että Suomi on edelleen tehokkuuden ideologian valtaama maa ja sen ajattelumallin näkökulmasta kauneus on jotain toisarvoista, ei lainkaan niin merkityksellistä. Tehokkuuden ajattelu näkyy edelleen hyvin myös arkkitehtuurissa, eritoten edeltävien vuosikymmenten elementtitaloissa, joita ei kaiketi hyvällä tahdollokaan voi kutsua Arkkitehtuuriksi. Ja ympäristöllä on tunnetusti suuri vaikutus meihin. 

Joku kauneutta arvossaan pitävä (radikaali) arkkitehti onkin ehdottanut, että noiden mielikuvituksettomien, kauneutta tyystin kaihtavien talojen tilalle rakennettaisiin silmää hivelevän kauniita rakennuksia. Ja ihmiset voisivat muutoksen myötä paremmin. Kerrassaan kutkuttavan mielenkiintoinen ajatus sinänsä.

Harmaan betonilähiön kasvattina olen löytänyt itselleni sellaisen ympäristön asua, missä silmä lepää kauneudessa. Osittain kaiketi lähiötaustasta johtuen osaan myös arvostaa tuota ympärilläni näkyvää Kauneutta - se onkin mielestäni parasta sielun ruokaa.

Lapsellista

Luova Kaaos -  sisällä ja ulkona

Elämä on välillä varsin merkillinen - suorastaan kummallinen - asia. Jotenkin se on joskus kuin saippuapala, josta luulee saaneensa otteen, mutta sitten se taas luiskahtaa pois käsistä. En tiedä, onko monelle muulle tuttu tunne...Kaikki on välillä kaaoksessa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, toki kaaoksessa on myös se hyvä puoli, että se voi synnyttää jotain täysin uutta. 

Omalla kohdallani lähes kaikki tuntuu välillä kiteytyvän siihen tosiasiaan, etten tunne kuuluvani lainkaan tähän aikaan - aivan kuin luonnon oikusta olisin syntynyt pari sataa vuotta liian myöhään maailmaan. Se on kaiketi yksi elämän suurimpia henkisiä "tragedioita", sillä jopa sukupuoltaan pystyy vaihtamaan, mutta aikaansa ei. Joskus nimittäin tuntuu, että kaikki itseä kiinnostavat  ja innostavat asiat ovat nykymaailmassa "ala-arvoisia" ja "lapsellisia". Kummallista, mutta termi lapsellista on nykyään todellakin haukkumasana, vaikka sen päin vastoin pitäisi olla positiivinen asia tai piirre. Lapsilla kun on tunnetusti luontainen tapa olla aitoja ilmisuissaan ja tekemisissään. 

Kaiketi siis juurikin tuota "lapsellisuutta" tulisi tosikko aikuistenkin tavoitella ihan tosissaan, Lapsellisuus kun on Rikkautta ja aikuisuus (usein) todellista mielen köyhyyttä. Joten, ollaan välillä ihan tarkoituksella Lapsellisia ja Maailma on kaiketi hetkittäin hieman mukavampi paikka asustaa.