Satumaista somistamista

Lapsuus betonilähiössä on kohdallani johtanut siihen, että minulla on loputon kauneuden ja koristeellisuuden nälkä. Ankeat, samalta näyttävät - kaiken kauneuden ja koristeellisuuden kieltävät elementtitalot - kasvattivat pienen tytön mielessä suunnattoman kaipuun kauneutta kohtaan. Tuo kauneuden nälkä saa ilmenemismuotonsa nykyään elämässäni lähes kaikkialla, joskus jopa hieman häiritsevässä määrin. 

Toisaalta, kauneutta voi luoda lähes mihin tahansa ja sitä voi joskus myös löytää odottamattomista paikoista. Visualistin opinnoissa (ja työssä) kauneus ei ole mikään mitätön sivuseikka, vaan sillä on oikeasti merkitystä, monessakin mielessä. Siksi nautinkin äärettömän paljon siitä, että lähes päivittäin saan nykyään harjoitella kauneuden toteuttamista eri muodoissaan niin koulussa kuin kotona. Somistaminen on minulle suorastaan elämäntapa.

Ehkäpä vielä joskus tulee aika, jolloin betonitaloja ruvetaan koristelemaan kauniilla betonista tehdyillä ornamenteilla. Uskonkin vakaasti, että Kaunis ympäristö (jos mikä) muokkaa ihmistä parempaan suuntaan. Kauneuden ei siis tulisi olla kiellettyä, vaan sallittua - oikeastaan ihan kaikkialla!

Taide - ehtymätön Kauneuden lähde

Pohdintaa Kauneudesta

Luonnollista, puhdasta Kauneutta

"Sielu rakastaa kaikkea kaunista ja syvää" on joku viisas joskus sanonut. Todellinen kauneus tuntuukin vaikuttavan sieluumme, aivankuin kauneudella olisi suora väylä sisimpäämme. Oli kauneus sitten miltei missä tahansa muodossaan; musiikkia, taidetta, arkkitehtuuria tai vaikkapa vain patsas metsän keskellä, sen vaikutukset meihin voivat olla yllättävän suuret. 

Miksi siis kauneutta ei hyödynnetä enemmän esimerkiksi sairaala-arkkitehtuurissa tai erilaisissa hoitokodeissa, missä sillä voisi olla todella positiivisesti asukkaisiinsa vaikuttava rooli? Kaiketi siksi, että Suomi on edelleen tehokkuuden ideologian valtaama maa ja sen ajattelumallin näkökulmasta kauneus on jotain toisarvoista, ei lainkaan niin merkityksellistä. Tehokkuuden ajattelu näkyy edelleen hyvin myös arkkitehtuurissa, eritoten edeltävien vuosikymmenten elementtitaloissa, joita ei kaiketi hyvällä tahdollokaan voi kutsua Arkkitehtuuriksi. Ja ympäristöllä on tunnetusti suuri vaikutus meihin. 

Joku kauneutta arvossaan pitävä (radikaali) arkkitehti onkin ehdottanut, että noiden mielikuvituksettomien, kauneutta tyystin kaihtavien talojen tilalle rakennettaisiin silmää hivelevän kauniita rakennuksia. Ja ihmiset voisivat muutoksen myötä paremmin. Kerrassaan kutkuttavan mielenkiintoinen ajatus sinänsä.

Harmaan betonilähiön kasvattina olen löytänyt itselleni sellaisen ympäristön asua, missä silmä lepää kauneudessa. Osittain kaiketi lähiötaustasta johtuen osaan myös arvostaa tuota ympärilläni näkyvää Kauneutta - se onkin mielestäni parasta sielun ruokaa.