Olipa kerran puu, joka ei ollut aivan tavallinen puu
- Se oli nimittäin hyvin harvinainen Satupuu.
Puun oksilta riippui satuja, joita Metsän lapset saivat lukea.
Mutta...
Satupuu sai voimansa kristalleista,
joita Metsän lapset sen alle keräsivät.
Vaan kerrotaan, että Metsässä asui myös Suuri Velho,
joka halusi kasvattaa oman Satupuunsa. Siksi Velho oli päättänyt
varastaa Metsän lasten keräämät voimakristallit.
Mikäli Velho onnistuisi suunnitelmassaan ja
ryöstäisi kaikki Satupuun voimakristallit,
ei puu olisi enää harvinainen Satupuu
- siitä tulisi silloin ihan tavallinen metsän puu.
Ja se olisi kauheaa, sillä silloin Metsän lapset
eivät enää kuulisi opettavaisia satuja, eivätkä
sadut enää saisi lapsia hyvälle tuulelle. Siitä
saattaisi seurata todellinen katastrofi.
Mutta viisaat Metsän lapset keksivät piilottaa
voimakristallit suureen arkkuun Satupuun läheisyyteen.
Lapset lisäksi vartioivat Satupuuta ja sen kristalleja
yötä päivää. Sadut saivat näin rauhassa kasvaa puun oksista
ja vahvistua todellisiksi klassikko saduiksi. Niihin kertyi elämää
suurempaa viisautta, jota Metsän lapset niistä itselleen ammensivat.
Kun Metsän lapset sitten kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat maihin kaukaisiin,
he siellä kertoivat lapsilleen Satupuun Satuja. Näin sai alkunsa Satujen kertomisen ja kirjoittamisen perinne - Satupuu oli sen synnyttänyt Metsän lasten avulla.
Ps. Mitä Velhoon tulee, niin kerran niin mahtava Velho kutistui lopulta pieneksi ja vaarattomaksi.
Lasten mielikuvituksen voima on niin suuri ja ihmeellinen, että älkäämme aikuiset sitä tukahduttako. Sillä se on kukka, jota todella kannattaa hoitaa ja vaalia!