Littoinen - Talven Satumaa

Näin Talvella, Littoisten järvenjäältä päin katsottuna, Tehtaanmäki on kyllä kuin suoraan Satukirjasta. Tänä talvena on saanut nauttia kertakaikkisen ihanasta, kunnon "wanhanajan" Talvesta. Toivottavasti vanha sanonta Kylmä talvi, Lämmin kesä pitää tänäkin vuonna paikkaansa. Tällaiselle Talvenlapselle tämä on ollut kyllä todellinen Unelmien Talvi.

Kirjoitan - Siksi Olen

Tässä olen. Ehkäpä aidoimmassa olomuodossani, kirjoittamassa kirjettä salongissa kynttilänvalossa. Kun kirjoitan, oloni on aina kotoisa. Siksi kaiketi kirjoitan paljon.

On merkillistä, miten vähän ihmiset enää kirjoittavat kirjeitä, tai edes kortteja. Miten ihanaa olisikaan, jos kirjeen voisi vielä sujauttaa kyyhkyn matkaan...kenties joskus tulevaisuudessa vielä niin voin tehdä.

                         Rakkaudella,
                         MadameS

Talven taikaa

Aamukävely hämärässä, lumisessa ja hiljaisessa metsässä, on elämys vailla vertaa. Lumisessa metsässä oikeastaan vasta kunnolla ymmärtää, miten paljon talvea on jo kaivannutkaan. 

Kun pimeys ja synkkyys on alkanut jo mieltä rasittaa, on talven valkeus silloin varsin mieluisaa. Mieli alkoi jo haikailla Lappiin kunnon talvea kokemaan, silloin ymmärsivät onneksi pakkasukko ja lumikuningatar tuoda talven myös tänne etelään, jopa ihan naapurimetsään..

Nauttikaamme siis tunnelmallisesta Talvesta ja Joulun odotuksesta täällä 

* Talven Ihmemaassa * 

Pieni Pyhämatka

Kauan olen mielessäni suunnitellut päiväretkeä uljaaseen Helsinkiin ja nyt se viimein toteutui, eräänä hyvin sateisena ja tuulisena päivänä

Aamu alkoi kahvilla ja croisantilla  tunnelmallisessa kasvitieteellisen puutarhan tiedekahvila Violassa - se oli päivään mitä mainioin aloitus 

                                ***

Sitten päätin tehdä 'pienen aamukävelyn' Helsingissä, päämäärättömästi Ullanlinnassa ja wanhassa Eirassa tarpoen. Kunnes muistin, että olin jo vuosia sitten miettinyt, että voisin piipahtaa Helsingin katolisessa kirkossa, Pyhän Henrikin Katedraalissa

Ja voi mikä Ihanuus siellä odottikaan! Lourdesin Neitsyt Maria otti matkalaisen vastaan ja pieni sympaattinen tiilikirkko oli hengähdyspaikkana mitä kaunein ja mainioin

***

Sitten kävelyreitin varrelle sattui kaunis johanneksen kirkko, jossa en ollut koskaan aiemmin vieraillut sisällä. Nyt sekin sattui olemaan auki ja sen arkkitehtuuri oli sisätiloiltaan suorastaan hengästyttävän huikea

Johanneksen kirkosta askeleet veivät kohti Senaatintoria, ja siellä piipahdin Yliopiston vanhassa päärakennuksessa ihailemassa arkkitehtuuria ja upeita, vanhoja kipsiveistoksia

  

Päivän kruunasi pitkät lounastreffit ihastuttavan Ystävän kanssa Upean Kansalliskirjaston opiskelijaruokalassa. 

Helsinki hurmaa joka kerta siellä käydessäin ja jälleen tuli sellainen tunne, että siellä pitäisi vierailla paljon useammin - ihailemassa tuota Maamme uljasta pääkaupunkia ja sen henkeäsalpaavaa Arkkitehtuuria.

***

Baletin kaipuu

Nyt kun en ole päässyt pitkään aikaan aikuisbalettiin polvi ja lonkkaongelmien vuoksi, huomaan kaipaavani sitä ihan hirvittävästi.

Lajina baletti on niin äärettömän esteettinen ja parasta balsamia mielelleni, ettei varmastikaan toista löydy minulle samanmoista. Nyt todellakin toivon, että vielä tulevaisuudessa balettitangon ääreen pääseen ja klassisen musiikin sulosointuja korvissani kuulen. Toivossa on lohduttavaa elää!

Kaunis Suomi Neito

Tämä on ollut ehkä kiireisin kesä ikinä. Kotona ei ole juurikaan ehtinyt olemaan, kun on matkustanut ympäri Suomen maan. Ja tuolla matkallain olen nähnyt, miten kaunis ja monimuotoinen maa meillä täällä onkaan - kerrassaan Sorea miltei satavuotias SuomiNeito! 

 Olen aina ollut perinne ihminen, mutta tänä kesänä tuon katoavan Kansanperinteen vaalimisen tärkeys on minulle kirkastunut. Tehkäämme siis kansanperinteistä jälleen vahvoja ja kukoistavia, sillä niissä on paljon juurikin sitä paljon puhuttua suomalaisuutta.

Tässäpä hieman tunnelmia kesältä

Turun Keskiaikaiset markkinat 
Kesän suosikki tapahtumani. Sain olla mukana vapaaehtoisena tekemässä yhtä Turun hienointa ja elämyksellisintä tapahtumaa. 

Käsittämätön Kärsämäki
yllätti matkalaisen täydellisesti

Käsittämättömällä Kärsämäellä Ihanan Ystäwän tunnelmallinen kesäkauppa  Setä-Heikin Nostalgiavalinta
majaili Wanhassa Aitassa Kärsämäen keskustassa 

Sain toimia kolme päivää kauppa-apilaisena - Ihan Mahtavaa!

Kärsämäellä oli myös upea kyläläisten yhteisponnistus, Paanukirkko, jonka akustiikka on vailla vertaa

Tuli vierailtua myös oman lapsuuden Mummolan maisemissa ja siellä tunnelmoitua hienossa Kuoreveden kotiseutumuseossa 

Mummolan Menopelejä

Kermana loppukesästä olivat Tampereen Kulttuuriyhdistyksen  järjestämät Nottbeckien Niittyjuhlat Finlaysonin Palatsilla. Upeat, elämykselliset juhlat olivat kovasti Mamselli Mathildan mieleen. Pääsipä Mamselli tapaamaan Rakasta Mamselli Ystävääkin pitkästä aikaa - oli Ihanaa

Mamselli Mathilda

Olen vasta viime vuosina ymmärtänyt, että sisälläni asuu useita erilaisia Hahmoja. Joku viisas filosofi joskus muinoin sanoi, että maailmassa ei ole olemassa yhtä yleispätevää totuutta, vaan erilaisia näkökantoja. 

Samaa filosofiaa voin soveltaa hyvin myös itseeni. Ei ole olemassa vain yhtä Satua, vaan minussa on monia erilaisia Satuja. Ja yksi niistä on Mamselli Mathilda, jonka päivä kuvina löytyy 

Silkkaa Satua blogista.

Kirjainten vaikeus

Viime aikoina olen harjoitellut kirjaimia. Paljon. 

Joskus kuvittelin, että olisin jokseenkin hyvä kirjoittamaan käsin. Mitä vielä, se oli todellinen harhaluulo. Tämä vuosi on osoittanut, että erilaisten kirjainten ja tekstausten teko ei todellakaan ole helppoa kuin heinän teko. Päinvastoin. Olen varmasti saanut hankittua useamman harmaan hiuksen kirjaimia pakertaessani, niissä kun on aina jokin pielessä - milloin ne ovat liian pieniä tai turhan suuria, milloin liikaa kursiivissa tai liian vähän.  

Se on kuitenkin varmaa, että kyseinen harjoittelu on hyödyllistä (vaikkei aina niin palkitsevalta tunnukaan). Nimittäin lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että käsin kirjoittaminen - tuo katoava luonnonvara - on äärettömän hyvää jumppaa aivoille. Siinä kun tarvitaan käden ja silmän tarkkaa yhteistyötä. Joten kirjain sulkeiset jatkukoon!

Satumaista somistamista

Lapsuus betonilähiössä on kohdallani johtanut siihen, että minulla on loputon kauneuden ja koristeellisuuden nälkä. Ankeat, samalta näyttävät - kaiken kauneuden ja koristeellisuuden kieltävät elementtitalot - kasvattivat pienen tytön mielessä suunnattoman kaipuun kauneutta kohtaan. Tuo kauneuden nälkä saa ilmenemismuotonsa nykyään elämässäni lähes kaikkialla, joskus jopa hieman häiritsevässä määrin. 

Toisaalta, kauneutta voi luoda lähes mihin tahansa ja sitä voi joskus myös löytää odottamattomista paikoista. Visualistin opinnoissa (ja työssä) kauneus ei ole mikään mitätön sivuseikka, vaan sillä on oikeasti merkitystä, monessakin mielessä. Siksi nautinkin äärettömän paljon siitä, että lähes päivittäin saan nykyään harjoitella kauneuden toteuttamista eri muodoissaan niin koulussa kuin kotona. Somistaminen on minulle suorastaan elämäntapa.

Ehkäpä vielä joskus tulee aika, jolloin betonitaloja ruvetaan koristelemaan kauniilla betonista tehdyillä ornamenteilla. Uskonkin vakaasti, että Kaunis ympäristö (jos mikä) muokkaa ihmistä parempaan suuntaan. Kauneuden ei siis tulisi olla kiellettyä, vaan sallittua - oikeastaan ihan kaikkialla!

Taide - ehtymätön Kauneuden lähde

Tule Joulu Hopeinen

Visualistiopiskelijan Unelmaprojekteihin kuuluu jouluikkunan rakentaminen myymälään. Pääsin toteuttamaan sellaisen ihastuttavaan Silverhome nimiseen sisustusliikkeeseen Turun keskustaan, yhdessä liikkeen avuliaiden työntekijöiden kanssa. Jouluikkunan suunnittelun lähtökohdaksi valikoituivat joululaulut - niistä kun syntyy sydämeen se aito joulutunnelma.

Hopeisen joulun kimmeltävästä tunnelmasta pääsee nautiskelemaan Silverhome myymälöissä Turussa ja Tampereella. 

Tervetuloa siis astumaan sisään Jouluun Hopeiseen!

Mielen Maisemia

Joskus joku maisema tai ympäristö voi todella osua johonkin sielun syvimpiin ytimiin. Silloin saattaa jopa nousta niskavillat pystyyn ja sydän lyödä ylimääräisiä, kiivaita lyöntejä. Niin kävi minulle Teijon ruukin alueella vieraillessani Silkkaa Satua retkellä, eikä sen maiseman muisto ole haihtunut mielestä, Tuskin koskaan haihtuukaan... 

Elämän polkuja

Se tunne kun viimeinkin lukemattomien ja lukemattomien sivu- ja harhapolkujen jälkeen tietää löytäneensä sen "oman polkunsa" Elämässä - on kerrassaan sanoin kuvaamaton. Sitä oikeaa polkua kannatti etsiä, vaikkakin sen löytyminen alkoi tuntua jo lähes mahdottomalta ja erityisen epätoivoiselta, niin itsestä kuin läheisistäkin.

Sitä kannattaakin osata arvostaa, jos sen oikean polun löytää jo nuorena, se ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää elämässä...jotkut eivät sitä löydä koskaan, toiset ehkä hyvinkin vanhana. 

Minulle rakkaus kauniisiin asioihin ja vaikuttaviin visuaalisiin elämyksiin toimivat hyvinä suunnannäyttäjinä loputtomalta tuntuvalla matkalla. Nyt lopulta kuljen kepein askelin kohti tulevaisuuttani Visualistina. 

Satujen Saari

Punaista, valkoista, sinistä taivasta ja kirkasta merta. Wanhoja taloja, iloisia ihmisiä, rannalla leikkiviä lapsia, kukkaketoja, lampaita ja laiduntavia lehmiä. Kesäinen saaristo on kerrassaan valloittava. Ja aivan erityisesti vanha luotsisaari Högsåra - todellinen Satujen saari, missä jokaisen kulman takana olisi voinut sijaita Eemilin Kissankulma tai Pitkätossun Huvikumpu. Ja Farmors Café oli suorastaan ällistyttävä Herkuttelijan Paratiisi - Sinne on Satuseikkailijan päästävä uudelleen(ja useasti!) 

Satumainen Keskiaika

Oli suuri Ilo ja Kunnia olla mukana Turun keskiaikaisilla markkinoilla Tarpeistotiimin avustajana. Kiitos kaikille ihastuttaville ihmisille, joita markkinoiden merkeissä tapasin. Ainoa huonopuoli oli, että paluu takaisin "nykyaikaan" oli suunnattoman vaikeaa. Kenties ensi kesänä pääsen jälleen nauttimaan eläväisestä Keskiajan Turusta aidoimmillaan - se on Satumaista todellisuuspakoa parhaimmillaan.