Se tunne kun viimeinkin lukemattomien ja lukemattomien sivu- ja harhapolkujen jälkeen tietää löytäneensä sen "oman polkunsa" Elämässä - on kerrassaan sanoin kuvaamaton. Sitä oikeaa polkua kannatti etsiä, vaikkakin sen löytyminen alkoi tuntua jo lähes mahdottomalta ja erityisen epätoivoiselta, niin itsestä kuin läheisistäkin.
Sitä kannattaakin osata arvostaa, jos sen oikean polun löytää jo nuorena, se ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää elämässä...jotkut eivät sitä löydä koskaan, toiset ehkä hyvinkin vanhana.
Minulle rakkaus kauniisiin asioihin ja vaikuttaviin visuaalisiin elämyksiin toimivat hyvinä suunnannäyttäjinä loputtomalta tuntuvalla matkalla. Nyt lopulta kuljen kepein askelin kohti tulevaisuuttani Visualistina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti