Tarinoita, tuotoksia ja tunnelmia Boheemilta Verstaalta

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Romantikon Puutarhassa









Todellisen Romantikon puutarhan Huvimajoineen ja Lumpeineen voi löytää ihan Suomestakin - aina kun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan...Mustion Kartanon Puutarha on tuollainen todellinen Romantikon Paratiisi, jonka vehreydessä mieli ja ruumis lepäävät.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tarinoiden Universumi


Mieltäni on vaivannut viime päivinä sangen erikoiset asiat ja kysymykset, kuten esimerkiksi että Mistä Tarinat saavat alkunsa ja mistä ne oikein tulevat? Onko olemassa jokin "Tarinoiden Universumi", josta ne pulppuavat (osan meistä) mieliin ehtymättömänä lähteenä? Minun pääni on pienestä pitäen täyttynyt erilaisista tarinoista, jotka kenties haluaisivat tulla kerrotuiksi, mutta joita kaikkia (läheskään) ei pysty kertomaan, saati kirjoittamaan...

Minulla Tarinat saavat usein alkunsa jostain paikasta tai rakennuksesta, jota sitten (välillä turhankin rikas) mielikuvitukseni alkaa värittää siihen paikkaan liittyvillä hahmoilla ja henkilöillä, sekä heidän elämänsä tarinoilla. Omaksi ilokseni kirjoittelemani Kaarina Kuuntytär, joka kertoo autiossa linnassa asuvasta nuoresta KuunNeidosta, sai kaiketi alkunsa vierailtuani Ruotsissa yhdessä rapistuneessa, Ruususen unta nukkuvassa linnassa. Tuon vierailun seurauksena Tarinat alkoivat elää mielessäni ja Kaarina Kuuntyttärestä tuli lähes todelliselta tunuva henkilö minulle.

Kerrassaan eriskummallinen ja hämmentävä kokemus oli, kun katsoin tovi sitten Nuorten fantasiaelokuvan nimeltään Kuuprinsessa...Siinä oli nimittäin hämmästyttävän paljon samoja elementtejä kuin kirjoittelemassani Kaarina Kuuntyttäressä. Enkä ollut kuullutkaan moisesta elokuvasta aiemmin...Joten nyt tarvitsee tietenkin metsästää käsiin kirja, johon tuo elokuva perustuu...(Tuo kirja on Elisabeth Goudgenin 1946 ilmestynyt The Little White Horse nimeltään) Kyseinen erikoislaatuinen sattuma saikin kuumeisesti pohtimaan, mistä nuo Tarinat oikeasti oikein tulevat?     
 

torstai 30. toukokuuta 2013

maanantai 13. toukokuuta 2013

Satumaisissa Tunnelmissa

Aamuvarhaisesta se Satumainen päivä alkoi...

Loppupäivän olikin luvassa Silkkaa Satua ja Auringon paistetta

 Madame mukana satumaisissa tunnelmissa 

Olipa kerran...Kerrassaan Ihastuttavia Mekkoja 
Ja Lumoavia Luomuksia


lauantai 11. toukokuuta 2013

Ihastuttava Päivä


Oi, mikä Ihana Päivä Turun Hansassa täynnä Positiivisia Ihmisiä ja mukavia keskusteluja! Kiitos ihastuttaville Dear Design Ihmisille Upean ja erittäin Antoisan tapahtuman järjetämisestä. Näitä kultaakin kalliimpia hetkiä on ilo muistella vielä hamassa tulevaisuudessakin... 

torstai 9. toukokuuta 2013

Luvassa Silkkaa Satua



Silkkaa Satua kapsäkit on tunteella pakattu ja ne odottavat nyt lauantaita kuin kuuta nousevaa konsanaan...Sillä lauantaina ne matkaavat Suureen Maailmaan, nimittäin Suomen Turkuun ja siellä tarkemmmin Hansakortteliin.  Lauantaina Hansassa nimittäin järjestetään jälleen IHASTUTTAVA käsityöläisten tapahtuma Dear Design ja Silkkaa Satua on siellä Satumaisena menossa mukana...

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tiedon Temppeli






Tällä hetkellä lähes päivittäisiin paikkoihini lukeutuva Tiedon Temppeli - Uljaan Inspiroiva Turun Kaupunginkirjasto - viettää tänä vuonna juhlavuottaan. 150 - vuotias Wanha Rouva lukeutuu epäilemättä Turun kauneimpiin ja myös arvokkaimpiin rakennuksiin, sisältäessään valtavan huikeat kokoelmat Tietoa erimuodoissaan...Suosittelen vierailua Tiedon äärellä kaikille lämpimästi! Ja Kirjaston edustalla olevalla torilla voi nauttia suihkulähteen veden solinasta juuri lainattua kirjaa lueskellen ja helposti matkata mielikuvituksessaan vaikkapa italialaiselle piazzalle...







torstai 11. huhtikuuta 2013

Pyhyyden Äärellä - Pyhiä Paikkoja I

Häikäisevän kaunis ja kirkas Mont Saint-Michel 

Vuoren lailla Meren sylissä kohoava Mont Saint-Michel


Jossain tuolla kaukaisuudessa on Meri

Piskuinen Kappeli 

Pyhät Paikat ovat kiinnostaneet minua kaiketi lapsesta asti. Yksi sellainen, Ranskan Normandiassa sijaitseva Mont Saint-Michel on kokemuksena jotain hyvin ainutlaatuista ja elämyksenä varsin eriskummallinen..Siellä tunnelma on niin jostain toisesta maailmasta, että sen pukeminen sanoiksi on vaikeaa, kaiketi mahdotonta. 

Päivällä tuohon Pyhään "Saareen" pystyy kävelemään juoksuhiekastakin koostuvan sametin pehmeän merenpohjan halki, halutessaan vaikkapa paljain varpain...Illalla saapuukin sitten kohisten Meri ja vaahtopäiset laineet loiskuvat saaren jyrkkääkin jyrkempiin kallioihin. Illalla tuosta Pyhästä Paikasta tulee siis todellakin ihan oikea Saari. Saaren huipulla sijaitsee ikivanha benediktiiniläisluostari, missä vierailu on kertakaikkisen vaikuttava. 

Saarella on useita hotelleja, joten tuossa syvää ihmetystä herättävässä paikassa voi viettää halutessaan myös yönsä, mikä onkin varsin suositeltavaa, sillä illan ja yön myötä paikasta kehkeytyy varsinainen Seikkailujen Saari - joka jää varmasti ainutlaatuisuudessaan mieleen. Retkeä Pyhälle Saarelle voi suositella esimerkiksi syksyllä, jolloin pahin turisti suma on poissa ja kapeat, keskiaikaiset kadut ovat käveltävissä ilman, että joutuu siirtymään etanan vauhdilla eteenpäin.

Niin, ja se Pyhien paikkojen Pyhä Tunnelma - sen pystyi todellakin  aistimaan tuossa merkillisen kauniissa paikassa tietynlaisena Paikan Henkenä. Kenties Kerran vielä vaellan tuon Pyhyyden äärelle...Kenties.
 


torstai 21. maaliskuuta 2013

Kirjoja, Kirjoja



Kirjoista ei kaiketi koskaan voi saada  tarpeekseen...Ne täyttävät tälläkin hetkellä mielen ja myös arjen hyvin kokonaisvaltaisesti. Olivat ne sitten luettuja, vielä lukemattomia, pintapuolisesti selailtuja tai vain upean paksun kartongin takia tunnusteltuja, ovat ne kaikki kerrassaan ihastuttavia ja yksilöllisiä persoonia. Ja sisältävät kaiketi paljon viisauksia, joista ei vielä ole tietoakaan...

Nyt niitä onkin saatava kotiin paljon lisää eri kokoisia,ikäisiä, näköisiä ja aiheisia, sillä niissä saattaa piillä portteja täysin uusiin maailmoihin...   

maanantai 25. helmikuuta 2013

Leonardon Talossa





Leonardon huoneesta


Ranskasta, Loiren laaksosta löytyy kerrassaan yllättäviä ja varsin mielenkiintoisia italialaisen Renessanssineron historiallisia jalanjälkiä. Nimittäin Leonardo da Vinci työskenteli Kuningas Frans I kutsumana viimeiset elinvuotensa Ranskassa Loiren laaksossa.

Taiteilijakeksijänero Leonardo asusteli Amboisen Linnan välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa talossa nimeltä Clos Lucé. Kyseinen Talo on nykyään avoinna vierailijoille ja siellä pääsee aistimaan renessanssiajan ja Leonardon elämän tunnelmia.

Amboisen lähellä sijaitsevan Chambordin massiivisen metsästyslinnan upea, vaikuttava portaikko kuuluu ainakin Leonardon Ranskassa suunnittelemiin taidonnäytteisiin, ehkäpä jopa koko linnan monimutkainen, erikoinen arkkitehtuuri voi olla hänen kynästään lähtöisin. Tiedä häntä, mutta hänen poikkeuksellisesta neroudestaan ei ole epäilystäkään.      

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kaarina Kuuntytär (II)


Kaarinan saavuttua makuukamariinsa, hän laski kynttelikön pukeutumispöydän päälle ja vilkaisi nopeasti kuvajaistaan hieman sameaksi käyneestä peilistä. Hänen ihonsa loisti luunvalkoisena ja hänen silmänsä olivat kuin kirkkaista kirkkain taivaan sini. Mutta hänen peilikuvassaan oli kuitenkin ripaus jotain haurasta ja särkyvää, ehkä myös aavistus pelkoa. Kaarina sammutti ripeästi kynttilät, riisui satiinileninkinsä ja pujahti brokadiverhojen suojaamaan suureen sänkyynsä.

Kun Kaarina viimein raotti katossängyn paksuja verhoja, hän näki, miten keskipäivän auringon kultaiset säteet jo lankesivat lattialankuille. Kaarina haukotteli raukeasti. Hän mietti illalla järjestettäviä naamiaistanssiaisia, joihin hän aikoi uhkarohkeasti osallistua. Ajatus siitä kutitti hänen sisintään merkillisesti, sillä tanssiaisista saattoi seurata mitä tahansa. Kaarina tiesi, että oli äärimmäisen vaarallista osallistua tanssiaisiin kuumetautivaaran aikaan. Lisäksi kaikki tanssiaisiin osallistuvat henkilöt olivat luonnollisesti aristokraatteja, sen Kaarina tiesi varsin hyvin. Niinpä siis Kaarinakin tulisi illalla olemaan sellainen – aito siniverinen aristokraatti. Hän olisi illalla Markiisitar Caterina di Corelli, rikas ja nuori leski, jonka sukujuuret olivat Italian ylhäisaatelistossa. Kaarina oli kehittänyt mahdollisimman uskottavalta kuulostavan tarinan siltä varalta, että joku sattuisi sitä häneltä tanssiaisissa tiedustelemaan. Naamiot takasivat tanssiaisissa tietyn yksityisyyden, mutta silti oli hyvä varautua kertomaan joitain ykityiskohtia henkilöllisyydestään.

Kaarina oli aiemmin kiinnittänyt huomionsa linnan alakerran Salongissa olevaan taidokkaaseen naisen muotokuvaan, jonka alle oli liitetty nimi Markiisitar Caterina di Corelli. Tuossa maalauksessa oli jotain hyvin vangitsevaa ja se erottui selvästi salongin seiniä koristavista muista muotokuvista. Muotokuvassa hätkähdyttävän kaunis nuori nainen katsoi suoraan ulos maalauksesta, hänen vaalean sinisen satiinipukunsa kimmeltäessä eteerisesti ikkunasta lankeavassa kuunvalossa. 

Maalauksen Caterina oli alkanut yhä enemmän ja enemmän kiehtoa Kaarinan mielikuvitusta. Kaarina oli usein miettinyt, millaista elämää maalauksen Caterina oli mahtanut viettää. Hänen elämäänsä epäilemättä kuuluivat ainakin naamiaistanssiaiset, jotka olivat ylhäisön muotihuvia. 

Kaarinalla oli tanssiaisia varten teetettynä miltei tismalleen samanlainen puku, joka Caterinalla oli yllään maalauksessa. Puku oli hohtavan vaalean sinistä silkkiä ja siinä oli luilla tuettu miehusta, mikä puki Kaarinan naisellista pehmeyttä hienostuneen sulokkaasti.  Hihansuiden pitsit olivat runsaat ja korostaisivat juuri oikealla tavalla tansseissa tehtäviä siroja käden ojennuksia. Kaarina oli opetellut tanssien monimutkaisia kuvioita huolella ja hänen sirojen käsiensä liikkeet olivatkin jo taidokkaan hallittuja. Silti Kaarina pelkäsi, että jokin yksityiskohta paljastaisi tanssiaisissa hänen alhaisen syntyperänsä. 

Kaarina muisti edelleen selkeästi sen nöyryyttävän päivän, kun hän oli seisonut ruskean arkisessa pellava puvussaan Vicomten linnan eteisaulassa kori täynnä linnan väelle tuotuja tuoreita mansikoita. Tuona musertavana päivänä hän oli ymmärtänyt kuilun, joka hänen ja linnan asukkaiden välillä vallitsi. Tuolloin hänen sisällään oli myös herännyt outo halu päästä kokemaan elämää tuon viehättävän linnan seinien sisällä. Siihen oli kaiketi ollut myös oma vaikutuksensa pöyhkeällä Clevesin Herttualla, joka oli laskeutunut alas eteishallin kiviportaita riikinkukon elkein ja ottanut koko korillisen mansikoita Kaarinan käsistä. Herttua oli katsonut hänen lävitseen kuin Kaarina olisi ollut näkymätön - pelkkää ilmaa. Kaarina oli hymyillyt, mutta Herttua oli vain kääntynyt ympäri muodikkailla koroillaan ja jättänyt Kaarinan seisomaan hämmentyneenä niille sijoilleen.  

 -----

Illan lähestyessä jännitys Kaarinan sisällä kasvoi kasvamistaan. Kun hän kiinnitti nauhoilla mustaa samettinaamiota peilin edessä kasvoilleen, hän huomasi, miten hänen povensa kohoili puvun miehustan alla hermostuneen tiheästi. Kaarina sipaisi vielä hieman puuteria kasvoilleen ja samalla myös hiuksiinsa. Sitten hän vielä tarkasteli lopuksi peilistä näkyvää kuvajaistaan. Jalokivet kimalsivat hänen korvissaan ja loivat varjon hänen pitkälle, kapealle kaulalleen. Kaulansa siroutta Kaarina oli korostanut sitomalla sille kapean, ruusukkeella koristellun samettinauhan. Kauneuspilkku vasemmassa poskessa oli juuri oikean kokoinen ja muotoinen tehdäkseen autenttisen vaikutelman.
Yllätäen Kaarina hätkähti. Aivan kuin häntä olisi tuijottanut sameasta kuvastimesta joku täysin vieras henkilö – Markiisitar Caterina di Corelli. Kaarina asetteli tyytyväisenä paksun viitan hartioilleen ja pujotti jalokivin koristellut kätensä viileiltä tuntuviin silkkihansikkaisiin. Sitten hän otti viuhkan käteensä ja poistui huoneestaan vedossa väreilevän lepattavaa kynttelikköä kantaen.  

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

yhden Sadun Alkulähteillä


Château D'Usse
Yksi versio Prinsessa Ruusunen Sadusta on kaiketi saanut alkunsa Ranskassa Loiren laaksossa sijaitsevasta d'Ussé:n linnasta. 

Tarina kertoo, että Sadun kirjoittaja, ranskalainen satukirjailija Charles Perrault (1628-1703) vieraili kyseisessä linnassa ja vaikuttui sen  kauneudesta niin, että päätti sijoittaa Prinsessa Ruususen (ranskaksi la Belle au Bois Dormant) tapahtumat juurikin tuohon linnaan. Linna toimi siis inspiraationa Prinsessa Ruususen ympäristöksi. 

Tuo syntynyt Satu on kaiketi lähes jokaiselle meistä tuttu Grimmin veljesten versiona, tai ainakin viimeistään Disneyn elokuvaversiona...


Prinsessa Ruususen lavastettua Elämää ja ympäristöä, D'Usse

perjantai 25. tammikuuta 2013

SatumaistaMaailmaa





Viehtymys Lasiin, tummentuneeseen metalliin, kimmeltäviin peileihin ja pieniin yksityiskohtiin voivat yhdessä auringon valon kanssa loihtia joskus ilmoille Satumaisen tunnelman - ja saada hetkeksi irtautumaan arjesta. Saduissa piilee ripaus arkea makeuttavaa sokeria, kuten Madame S vakaasti uskoo...  

torstai 17. tammikuuta 2013

Talvinen Runo

Talvinen Runo

Talvisen Pohjolan huikea Valo on inspiroinut kirkkaudellaan ja saanut ilmenemismuotonsa myös Madame S'n Sermissä...Talvinen Runo sermi on syntynyt juurikin tuon huikaisevan valon innoittamana. Sen runollinen vaaleus tuo mielikuvan Pohjolan talven erikoislaatuisesta kauneudesta ja voimauttavasta, jo kevättä enteilevästä valosta...

Ps. Sermistä voi halutessaan kurkata lisää kuvia  Silkkaa Satua sivuilta

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kaarina Kuuntytär


Nimensä mukaisesti SatuVerstaalla syntyy toisinaan myös Satuja...yksi sellainen työn alla oleva Aikuisten "PrinsessaSatu" on Tarina Kaarina Kuuntyttärestä, jonka elämää ja vaiheita voi tulevaisuudessa seurata täällä Blogissa "Jatkokertomuksena".  Näin Kaarina pääsee elämään myös muualla, kuin siellä iän ikuisessa, pölyisessä Pöytälaatikossa...

Kaarina Kuuntytär on saanut alkunsa lukuisista pakomatkoista sisäiseen maailmaan - maailmaan, joka olisi ehkä voinut olla joskus olemassa, mutta joka on kuitenkin täysin yhden mielenkuvituksen tuotetta.

Tervetuloa siis halutessanne Astumaan sisään Linnojen ja Tanssiaisten - Kaarina Kuuntyttären - maailmaan,
Madame S

KuunNeito (I osa)



Kuunvalossa kalpeina hohtavat vaaleat tornit loivat vahvan kontrastin synkälle syystaivaalle, missä korpit lentelivät raakkuen tummanpuhuvien puiden yllä. Linnaa lähestyi juoksujalkaa vaalea hahmo, jonka iho hohti helmiäisen valkoisena kilpaa kirkkaan kuunvalon kanssa. Kuun valon hohteessa kylpevä hahmo nousi linnalle johtavia portaita suurin harppauksin, silkkisen pukukankaan kahahdellessa kiireisiä askelia tahdittaen. 

Tummista varjoista puiden lomasta ympäristöä tarkkaileva muukalainen pidätti hengitystä hahmoa salaa tutkiessaan. Hän oli täydellisen lumoutunut hahmon miltei ylimaallisesta kauneudesta.

Portaiden yläpäähän päästyään tuo jumalainen olento päästi puvun raskaat helmat valahtamaan käsistään kankaan kahahtaessa maahan, peittäen ensin sirot silkin verhoilemat nilkat ja lopulta myös pienet, satiinikankaasta taidokkaasti valmistetut kengät. Hahmo kylpi vielä hetken kalvakassa kuunvalossa, ikään kuin empien, pujahtaako lainkaan sisälle raollaan olevasta suuresta tammiovesta. Sitten tuo eteerisesti loistava hahmo vilkaisi vielä nopeasti ympärilleen aivan kuin varmistaakseen, ettei kukaan ollut seurannut häntä. Pian hahmo oli poissa ja raskaan tammioven kumea kolahdus sai korppien raakkumisen hetkeksi taukoamaan. 
Koko tienoon valtasi yhtäkkinen mykkä hiljaisuus, eikä muukalainen uskaltanut vieläkään hengittää täysin vapautuneesti. Samassa pilviharso peitti kalpeana hohtavan kuun harmaalla verhollaan. Pimeys laskeutui nyt myös linnan valkoisten tornien ylle. Korpit aloittivat jälleen pahaenteisen, taukoamattoman raakkumisensa.

Muukalainen liikahti hieman ja hevonen korskahti hermostuneesti hänen allaan. Viimein hän uskalsi vetää syvään henkeä ja kostea, märiltä lehdiltä tuoksuva syysilma tunkeutui sisään hänen keuhkoihinsa. Vielä hetkisen hiljaista tienoota tarkkailtuaan muukalainen kopautti hevosensa kylkiä ja kannusti ratsunsa kiitävään laukkaan ylitse niittyjen ja nummien, joille aamuyön kostea sumu oli alkanut hiljalleen laskeutua. Hänen sydämensä sykki kiivaasti hevosen kavioiden tahdissa.

______


Kaarinan sulkiessa raskastekoisen tammioven hänen sydämensä takoi rinnassa kuin ulospääsyä etsien. Pelko ja jännitys saivat hänet miltei huohottamaan ääneen. Joku oli tarkkaillut häntä linnan pihaa reunustavien sypressien varjoista, hän oli siitä aivan varma. Kaarina avasi viittansa soljen ja antoi raskaan kankaan valahtaa kylmälle kivilattialle. Hän lukitsi oven salvat miltei äänettömästi ja sytytti oven pielessä odottavan kynttelikön vahakynttilät vapisevin sormin palamaan. Hän nosti raskaan kynttelikön heiveröiseen käteensä ja lähti sitten lepattavien liekkien valossa hiljalleen hiipien nousemaan linnan kivisiä portaita ylös kohti makuukamariaan, tummien varjojen tanssiessa uhkaavina portaikon seinillä kuin varjojen aavemaisissa  tanssiaisissa. 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Tuhkimoista Prinsessoiksi

Talvinen Tuhkimo

Näiden Tuhkimo tuolien sisällä piilottelee selvästikin Ihastuttavia Prinsessoja, joiden esiin loihtimen odottaa vain Haltiattaren taikasauvan ihmeitä tekevää kosketusta...viuhuvia maalipensseleitä ja kauniita kankaita on siis luvassa Törölän Kamarissa näin alkuvuodesta - Tulkoon Vuodesta siis ihmeellisen Taianomainen ja Unohtumattoman Ihastuttava myös kaikille kanssaIhmisille.  

Tuhkimoita pinossa

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Enkeleitä, enkeleitä


Enkeleiden Siivin ja sulosoinnuin Toiwottaa SatuVerstas Kaikelle Kansalle sielua lämmittävän Tunnelmallista Joulun Odotusta!