KesäVerstas

Kahvin tuoksuinen, aamu auringon valossa kylpevä verstastunnelma kutsuu hääräämään ja puuhastelemaan. Kaiketi jokaisella ihmisellä tulisi tässä maailmassa olla "Luova Tila" missä toteuttaa omaa sisäistä itseään....   

Kiehtovat Linnanrauniot

Raaseporin keskiaikaiset Linnanrauniot lumoavat. Linnan holveissa astellessa ja torneihin kivutessa mielikuvitus rupeaa helposti laukkaamaan. Paikka toi mieleeni Ronja Ryövärintyttären Matiaksen linnan, joka tunnetusti halkesi ukkosyönä kahtia. Raaseporin linnanrauniot olisivatkin varmasti vaikuttava paikka vierailla synkkänä syysyönä, kun tuuli ujeltaisi linnan nurkissa, pöllö huhuilisi metsässä ja lepakot lentelisivät kuunvalossa hohtavien raunioiden yllä.  

   Linnassa olisi kerrassaan upea viettää joskus myös keskiaikaisia pitoja narreineen, tulijonglööreineen ja tanssiaisineen. Niistä on mukava haaveilla, eikä lainkan haittaa, vaikka jäisivätkin vain haaveeksi, sillä ihan kaikkia haveita ei ole pakko yrittääkään toteuttaa. 

Jos siis kaipaa mielikuvituksellista inspiraatiota, niin retkeä Raaseporin Linnanraunioille voi suositella!

Lapsellista

Luova Kaaos -  sisällä ja ulkona

Elämä on välillä varsin merkillinen - suorastaan kummallinen - asia. Jotenkin se on joskus kuin saippuapala, josta luulee saaneensa otteen, mutta sitten se taas luiskahtaa pois käsistä. En tiedä, onko monelle muulle tuttu tunne...Kaikki on välillä kaaoksessa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin, toki kaaoksessa on myös se hyvä puoli, että se voi synnyttää jotain täysin uutta. 

Omalla kohdallani lähes kaikki tuntuu välillä kiteytyvän siihen tosiasiaan, etten tunne kuuluvani lainkaan tähän aikaan - aivan kuin luonnon oikusta olisin syntynyt pari sataa vuotta liian myöhään maailmaan. Se on kaiketi yksi elämän suurimpia henkisiä "tragedioita", sillä jopa sukupuoltaan pystyy vaihtamaan, mutta aikaansa ei. Joskus nimittäin tuntuu, että kaikki itseä kiinnostavat  ja innostavat asiat ovat nykymaailmassa "ala-arvoisia" ja "lapsellisia". Kummallista, mutta termi lapsellista on nykyään todellakin haukkumasana, vaikka sen päin vastoin pitäisi olla positiivinen asia tai piirre. Lapsilla kun on tunnetusti luontainen tapa olla aitoja ilmisuissaan ja tekemisissään. 

Kaiketi siis juurikin tuota "lapsellisuutta" tulisi tosikko aikuistenkin tavoitella ihan tosissaan, Lapsellisuus kun on Rikkautta ja aikuisuus (usein) todellista mielen köyhyyttä. Joten, ollaan välillä ihan tarkoituksella Lapsellisia ja Maailma on kaiketi hetkittäin hieman mukavampi paikka asustaa.    

Lantliv

Romantikon Puutarhassa

Todellisen Romantikon puutarhan Huvimajoineen ja Lumpeineen voi löytää ihan Suomestakin - aina kun ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan...Mustion Kartanon Puutarha on tuollainen todellinen Romantikon Paratiisi, jonka vehreydessä mieli ja ruumis lepäävät.

Tarinoiden Universumi

Mieltäni on vaivannut viime päivinä sangen erikoiset asiat ja kysymykset, kuten esimerkiksi että Mistä Tarinat saavat alkunsa ja mistä ne oikein tulevat? Onko olemassa jokin "Tarinoiden Universumi", josta ne pulppuavat (osan meistä) mieliin ehtymättömänä lähteenä? Minun pääni on pienestä pitäen täyttynyt erilaisista tarinoista, jotka kenties haluaisivat tulla kerrotuiksi, mutta joita kaikkia (läheskään) ei pysty kertomaan, saati kirjoittamaan...

Minulla Tarinat saavat usein alkunsa jostain paikasta tai rakennuksesta, jota sitten (välillä turhankin rikas) mielikuvitukseni alkaa värittää siihen paikkaan liittyvillä hahmoilla ja henkilöillä, sekä heidän elämänsä tarinoilla. Omaksi ilokseni kirjoittelemani Kaarina Kuuntytär, joka kertoo autiossa linnassa asuvasta nuoresta KuunNeidosta, sai kaiketi alkunsa vierailtuani Ruotsissa yhdessä rapistuneessa, Ruususen unta nukkuvassa linnassa. Tuon vierailun seurauksena Tarinat alkoivat elää mielessäni ja Kaarina Kuuntyttärestä tuli lähes todelliselta tunuva henkilö minulle.

Kerrassaan eriskummallinen ja hämmentävä kokemus oli, kun katsoin tovi sitten Nuorten fantasiaelokuvan nimeltään Kuuprinsessa...Siinä oli nimittäin hämmästyttävän paljon samoja elementtejä kuin kirjoittelemassani Kaarina Kuuntyttäressä. Enkä ollut kuullutkaan moisesta elokuvasta aiemmin...Joten nyt tarvitsee tietenkin metsästää käsiin kirja, johon tuo elokuva perustuu...(Tuo kirja on Elisabeth Goudgenin 1946 ilmestynyt The Little White Horse nimeltään) Kyseinen erikoislaatuinen sattuma saikin kuumeisesti pohtimaan, mistä nuo Tarinat oikeasti oikein tulevat?     
 

Salainen Puutarha

Alkaa olla jo täynnä huumaavia tuoksuja...

Satumaisissa Tunnelmissa

Aamuvarhaisesta se Satumainen päivä alkoi...

Loppupäivän olikin luvassa Silkkaa Satua ja Auringon paistetta

 Madame mukana satumaisissa tunnelmissa 

Olipa kerran...Kerrassaan Ihastuttavia Mekkoja 

Ja Lumoavia Luomuksia

Ihastuttava Päivä

Oi, mikä Ihana Päivä Turun Hansassa täynnä Positiivisia Ihmisiä ja mukavia keskusteluja! Kiitos ihastuttaville Dear Design Ihmisille Upean ja erittäin Antoisan tapahtuman järjetämisestä. Näitä kultaakin kalliimpia hetkiä on ilo muistella vielä hamassa tulevaisuudessakin... 

Luvassa Silkkaa Satua

Silkkaa Satua kapsäkit on tunteella pakattu ja ne odottavat nyt lauantaita kuin kuuta nousevaa konsanaan...Sillä lauantaina ne matkaavat Suureen Maailmaan, nimittäin Suomen Turkuun ja siellä tarkemmmin Hansakortteliin.  Lauantaina Hansassa nimittäin järjestetään jälleen IHASTUTTAVA käsityöläisten tapahtuma Dear Design ja Silkkaa Satua on siellä Satumaisena menossa mukana...

Tiedon Temppeli

Tällä hetkellä lähes päivittäisiin paikkoihini lukeutuva Tiedon Temppeli - Uljaan Inspiroiva Turun Kaupunginkirjasto - viettää tänä vuonna juhlavuottaan. 150 - vuotias Wanha Rouva lukeutuu epäilemättä Turun kauneimpiin ja myös arvokkaimpiin rakennuksiin, sisältäessään valtavan huikeat kokoelmat Tietoa erimuodoissaan...Suosittelen vierailua Tiedon äärellä kaikille lämpimästi! Ja Kirjaston edustalla olevalla torilla voi nauttia suihkulähteen veden solinasta juuri lainattua kirjaa lueskellen ja helposti matkata mielikuvituksessaan vaikkapa italialaiselle piazzalle...

Pyhyyden Äärellä - Pyhiä Paikkoja I

Häikäisevän kaunis ja kirkas Mont Saint-Michel 

Vuoren lailla Meren sylissä kohoava Mont Saint-Michel

Jossain tuolla kaukaisuudessa on Meri

Piskuinen Kappeli 

Pyhät Paikat ovat kiinnostaneet minua kaiketi lapsesta asti. Yksi sellainen, Ranskan Normandiassa sijaitseva Mont Saint-Michel on kokemuksena jotain hyvin ainutlaatuista ja elämyksenä varsin eriskummallinen..Siellä tunnelma on niin jostain toisesta maailmasta, että sen pukeminen sanoiksi on vaikeaa, kaiketi mahdotonta. 

Päivällä tuohon Pyhään "Saareen" pystyy kävelemään juoksuhiekastakin koostuvan sametin pehmeän merenpohjan halki, halutessaan vaikkapa paljain varpain...Illalla saapuukin sitten kohisten Meri ja vaahtopäiset laineet loiskuvat saaren jyrkkääkin jyrkempiin kallioihin. Illalla tuosta Pyhästä Paikasta tulee siis todellakin ihan oikea Saari. Saaren huipulla sijaitsee ikivanha benediktiiniläisluostari, missä vierailu on kertakaikkisen vaikuttava. 

Saarella on useita hotelleja, joten tuossa syvää ihmetystä herättävässä paikassa voi viettää halutessaan myös yönsä, mikä onkin varsin suositeltavaa, sillä illan ja yön myötä paikasta kehkeytyy varsinainen Seikkailujen Saari - joka jää varmasti ainutlaatuisuudessaan mieleen. Retkeä Pyhälle Saarelle voi suositella esimerkiksi syksyllä, jolloin pahin turisti suma on poissa ja kapeat, keskiaikaiset kadut ovat käveltävissä ilman, että joutuu siirtymään etanan vauhdilla eteenpäin.

Niin, ja se Pyhien paikkojen Pyhä Tunnelma - sen pystyi todellakin  aistimaan tuossa merkillisen kauniissa paikassa tietynlaisena Paikan Henkenä. Kenties Kerran vielä vaellan tuon Pyhyyden äärelle...Kenties.
 

Kirjoja, Kirjoja

Kirjoista ei kaiketi koskaan voi saada  tarpeekseen...Ne täyttävät tälläkin hetkellä mielen ja myös arjen hyvin kokonaisvaltaisesti. Olivat ne sitten luettuja, vielä lukemattomia, pintapuolisesti selailtuja tai vain upean paksun kartongin takia tunnusteltuja, ovat ne kaikki kerrassaan ihastuttavia ja yksilöllisiä persoonia. Ja sisältävät kaiketi paljon viisauksia, joista ei vielä ole tietoakaan...

Nyt niitä onkin saatava kotiin paljon lisää eri kokoisia,ikäisiä, näköisiä ja aiheisia, sillä niissä saattaa piillä portteja täysin uusiin maailmoihin...   

Leonardon Talossa

Leonardon huoneesta

Ranskasta, Loiren laaksosta löytyy kerrassaan yllättäviä ja varsin mielenkiintoisia italialaisen Renessanssineron historiallisia jalanjälkiä. Nimittäin Leonardo da Vinci työskenteli Kuningas Frans I kutsumana viimeiset elinvuotensa Ranskassa Loiren laaksossa.

Taiteilijakeksijänero Leonardo asusteli Amboisen Linnan välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa talossa nimeltä Clos Lucé. Kyseinen Talo on nykyään avoinna vierailijoille ja siellä pääsee aistimaan renessanssiajan ja Leonardon elämän tunnelmia.

Amboisen lähellä sijaitsevan Chambordin massiivisen metsästyslinnan upea, vaikuttava portaikko kuuluu ainakin Leonardon Ranskassa suunnittelemiin taidonnäytteisiin, ehkäpä jopa koko linnan monimutkainen, erikoinen arkkitehtuuri voi olla hänen kynästään lähtöisin. Tiedä häntä, mutta hänen poikkeuksellisesta neroudestaan ei ole epäilystäkään.