Muistoja Ranskasta

Helle on kaiketi turruttanut ne viimeisetkin aivosolut viime päivinä, kun ei ole tullut mieleen minkään sortin jutun aihetta...sitten eilen löysin sattumalta laatikon pohjalta kuvia Ranskan reissulta, tarkemmin Versaillesista...ajattelinpa ikuistaa niistä muutamat kuvat tänne, Ranska kun on *edelleen* ja varmasti aina mulle se kaikkein inspiroivin Maa. Ja noita kuvia katsellessa Sydän sinne jälleen kaipaa, *huoh*

Madame Brontë

Kotiopettajattaren Uudet Vaatteet

Madame Brontë sai luonteelleen ominaisen Kostyymin

Yksinkertaisen elämän viehätys

Kuokka, korillinen perunoita, kastelukannu ja helteinen päivä...ja tietenkin myös tilkku maata...siinä on mainio resepti viettää kesäistä päivää ja saada mieli uudistumaaan, sekä myös perunoita kasvamaan. Siinä on jotain erityistä viehätystä, kun pääsee seuraamaan omien istutusten kasvua (tai kasvamattomuutta).

Kaiketi meissä monessa - tai ainakin minussa - asuu jossain sisimmässä maalainen. Minussa se on asunut lapsesta asti ja tulee varmasti aina asumaankin. Kiireinen Kaupunkielämä suuressa metropolissa ei ole minua varten, vaan pikemminkin maalaiselon rauhoittava ihanuus. Ah, tuota virkistävää Maaseudun tunnelmaa!

Kaaosteoriaa

Sikin sokin, siellä täällä, vailla järjestystä...Koti kertoo tunnetusti paljon siellä asuvista ihmisistä. Joillakin Koti on aina huoliteltu ja tiptop järjestyksessä, toisilla taas kaiketi hallittu kaaos on se kotia eniten luonnehtiva piirre. Ja joillakin sitten taas vallitsee se hallitsematon kaaos...itse taidan ainakin lukeutua viimeiseen ryhmään, vaikka miten yrittäisinkin pitää asiat ja esineet hallinnassa ja järjestyksessä.

Olenkin pohtinut, mahtaako Kodin järjestys tai vastaavasti sen kaaos kertoa jotain siellä asuvan/asuvien aivojen rakenteesta. Itselläni kun myös nuo ajatukset tuppaavat olemaan usein sikin sokin ja siellä täällä, vailla selkeää järjestystä. Kun taas toisilla ajatukset tuntuvat olevan pään sisällä selkeissä omissa lokeroissaan. En tiedä, onko kukaan tutkinut asiaa koskaan tarkemmin, mutta olisi varmasti mielenkiintoinen tutkimusaihe tuo jonkin sortin Kaaosteoria. Toisaalta, aina sanotaan, että kaaoksesta usein syntyy myös jotain täysin uutta...Sitä siis odotellessa!

Kirjoitan - Siis Olen

Kirjoittaminen on minulle suurempi henkireikä kuin välillä ymmärränkään. Kirjoitan paljon - blogin lisäksi pöytälaatikkoon, päiväkirjaan, kalenteriin, muistikirjoihin, kirjeisiin ja kortteihin...kuulun todellakin niihin erittäin *harvinaisiin* nykyihmisiin, jotka käyttävät vielä kynää ja paperia kirjoittamiseen...joskus, kuten tänään, vieläpä Sulkakynää ja mustetta. Kirjoittamalla määritän samalla suhdettani niin ympäröivään maailmaan kuin omaan itseeni ja ajatuksiini. Voin siis todella todeta erästä suurta filosofia mukaillen

Kirjoitan - siis Olen.

Satumainen Taide

Olen usein miettinyt, mistä tuo "satumainen taide" oikein kumpuaa...Miksi minulla on *päättymätön* tarve luoda jotain sellaista, joka on niin ristiriidassa nykymaailman mieltymysten ja vaatimusten kanssa. Jotain, mikä suurimmalle osalle ihmisitä on täysin merkityksetöntä, pientä räpeltyä...Minulle kuitenkin niin äärettömän rakasta ja tärkeää. Sitten kerran luullakseni sen ymmärsin. Nuo hahmot ikään kuin elävät minussa ja häiritsevät mieltäni niin kauan, että saan tuotettua ne näkyvään tai kirjalliseen muotoon. Sitten ne ikään kuin jättävät rauhaan, kunnes uudet hahmot taas valtaavat mieleni. Jotkut niistä saattavat kuitenkin "kummitella" mukana vuosikausia ja ovat jo muuttuneet jollain kummalla tavalla osaksi persoonaani. Kaiketi tuon johtuu myös siitä tosiasiasta, että Vanhempani antoivat nimekseni Satu. Nimi on todellakin joskus enne ja minä Satuna olen kaiketi ikuisesti uponnut Satujen lumovoimaiseen maailmaan....

Runon Ritari

"Mikä vaivaa sua Ritari, kun yksin ja valjusti kuljet. 

Ruoko on järvestä lakastunut, hiljaa Kurjet" 

(katkelma John Keatsin runosta "la Belle Dame sans Merci")

Runon Ritari sai syntyäkseen ensimmäisen alkukipinän John Keatsin runosta, mutta sille kehkeytyi varsin pian myös eräs erittäin tärkeä rooli erään pienen miehen Valtakunnassa. Ritarin tärkeänä tehtävänä on nimittäin taistella urheasti mitä kummallisempia mörköarmeijoita vastaan, joita Valtakunnassa tuntuu välillä piileskelevän...Runon Ritari sai siis heti arvon ylennyksen myös Valtakunnan SuojelusRitariksi. 

Arjen Enkeleitä

Olen kaiketi aina Rakastanut Enkeleitä. Niiden läsnäolo tuo lohtua, ymmärrystä ja voimia arjessa ja elämässä jaksamiseen. Ajatus siitä, että joku todella haluaa pitää huolta meistä ihmisistä on mielestäni äärettömän kiehtova. Yllättäen havahduin siihen, että arkeni on täynnä enkeleitä - suorastaan kansoitettu enkeleillä - niin ihmisten kuin esineidenkin muodossa. Tässä niistä muutamia...

Joten, Enkeleitä on Heitä, ainakin minun maailmassani....

 

Baletti - ikuinen Inspiraationi

Repetto - Balettitossujen Aatelia

La Carlotta (pehmeä pohja)

Siinä ne nyt vihdoin ja viimein ovat. Uudet Kärkitossut, joiden löytäminen ei ollut taas siitä helpoimmasta päästä...edelliset kärkitossuni ovat kaiketi n. vuodelta -90 ja olivat myöskin Repetto'n valmistamat ja ääärettömän hyvät jalkaan...niinpä päätin, että uusien tossujen tulee myös olla Repettot (hyväksi havaittua kaavaa on usein aivan turha mennä muuttamaan=) No, tuli sitten käytyä vallan Turku-Tampere-Helsinki akseli läpi tossuja metsästäessä...hyvä puoli tuossa ekskursiossa oli, että tuli nähtyä niin Rakkaita Ystäviä kuin ÄitiMuoriakin...ja siinähän ne tossut nyt sitten lopulta ovat!

Ranskalaiset Repettot ovat siis jo todellinen "Klassikko". Madame Rose Repetto kehitti 1947 ensimmäisen mallinsa balettitossuista pienessä Pariisilaisessa työpajassaan...ja niistä tuli pian ranskalaisten ballerinojen suosimia tanssikenkiä. Eikä ihme, sillä Repettojen kärjillä töpöttäessä olo on suorastaan höyhenen kevyt. Harmikyllä, Repettoja ei saa Suomen perukoilta tietääksein kuin yhtä mallia - mutta onneksi sentään edes sitä yhtä!      

Uusi Kuusitradito

Kun kauniista Kuusesta on Joulun mentyä haikea luopua, niin meidän kuusi sai tänä vuonna hieman jatkoaikaa...Se saa nyt uljaana koristaa  pihamaata ainakin vielä Nuutinpäivään asti.  

Ja me Toiwotam...

Satumaisen Tunnelmallista ja Hyvää Joulua itse kullekkin Säädylle!

SatuTädin Talossa

Sekalaista, Satumaista, Wanhaa ja ripaus uutta. Siitä on SatuTädin koti tehty...


Sen lisäksi, että KOTI on kaiketi se Maailman Paras paikka, Koti on myös "Elämän Näyttämö", joten sinne kertyy jos jonkinlaisia erikoisuuksia, tavaroita ja "lavasteita" pitkän elämän varrelta. Toisin kuin näyttämöllä, Kotona saa kuitenkin olla oma itsensä - juuri sellainen, kuin oikeasti on.

Minulle Koti on aina ollut Sydämen Asia - se tärkeä turvapaikka elämän myrskyissä. Koti on minulle myös paikka, jonka arvo ei ole rahassa mitattavissa. Lukeudunkin siis kaiketi vahvasti "Koti-ihmisiin" (tai KotiKissoihin, kuten joku asian varmasti kohdallani ilmaisisi)ja siten myös todellisiin Kotoilijoihin...

"Kotini on Linnani" kirjaismellisesti, kuten Satumaiset Linnataulunikin toitottavat. Koti myös tunnetusti  kertoo siellä asuvista Ihmisistä enemmän kuin uskommekaan... 

Notre Dame

"LuolaMadonna"

Kuvissa inspiroiva, Kunnioitettu Notre Dame visiitillä Karunassa.  

Kaupungin kujilla

 

Kun mieli alkaa jälleen vaellella Ranskan keskiaikaisten katujen ja kujien kapeissa sokkeloissa, tiedän kaamoksen tulleen Suomeen. Noissa Kaupungeissa ei ole mitään insinöörimäisen järkevää ruutuasemakaavaa ja juuri se kaiketi tekeekin niistä niin omalaatuisen viehättäviä. Kapeiden kujien muistot tarjoavatkin inspiroivan mielikuvitusmatkan miltei aina kun sellaisen haluaa tehdä..ja vieläpä varsin sopuisaan hintaan.

Satumaisia Teoksia

Satumainen Teos "Prinsessa Seremia ja puolivaltakuntaa" (2013, sekatekniikka)

Taiteen Tarinoita

Taiteellista kauneutta Littoisten järvellä

Taide ja sen tarinat ovat pyörinet mielessäin jo vuosia. Taiteessa esiintyvät Tarinat inspiroivat ja rikastuttavat mielikuvitustamme (ja alitajuntaamme), sekä tekevät kuvataiteesta samalla hyvin moniuloitteisen - joskus myös unohtumattoman - kokemuksen.  Taiteen tarinat jäävät itselläni joskus muhimaan sielun sopukoihin pitkäksikin aikaa, vain kummutakseen sieltä sitten odottamatta ja välillä hieman yllättävissäkin tilanteissa esille. 

Taannoin kävelyretkellä vastaan tullut näky puoliksi järveen uponneesta veneestä sai mielessäni kauan hauduksissa olleen tarinan ja siihen liittyvän taiteellisen kuvaston tulvahtamaan mieleeni raikkaan ihastuttavana. Niinpä tuo venhe kaikessa rappiollisessa luonnontilaisessa kauneudessaan antoi inspiraation kipinän - kipinän, josta synnyttää oma tulkinta tuosta taiteellisesta Tarinasta. Tuosta Tarinasta kaiketi sitten lisää, kun sen sytyttämä kipinä on edennyt liekkiin asti...  

RunoNeito

RunoNeito

              "Ma aholla Neidon tapasin, niin kauniin kuin Keijukaisen" 
                                                    John Keats

Romantiikan ajan runous on inspiroinut minua jo pidemmän aikaa, aivan erityisesti John Keats, jonka ihastuttavasta runosta 
La Belle Dame sans Merci versoo jo lukuisia kuvallisia tuotoksia mielessäni...Ja yksi noista versoista onkin jo nähnyt päivänvalon. 

Lumottu Metsä

Olipa Kerran....
Kauan, Kauan sitten Lumottu Metsä. 
Muiden Lumottujen Metsien tavoin sielläkin asusteli Keijuja, Menninkäisiä ja Haltijoita - sellaisia tavanomaisia Taikametsien asukkaita. Mutta.... 

Satumaisia Syystunnelmia

Satumaisia Tuotteita

Satumaisia Syystunnelmia on luvassa nyt sunnuntaina (15.9) Littoisten Vanhanajan Perinnemarkkinoilla, sillä Silkkaa Satua suuntaa sinne Sadunhohtoisine tuotteineen. Markkinoita vietetään klo 12-16 Littoisten työväentalolla, osoitteessa Vuorikuja 7. Kaikille oikein lämpimästi Tervetuloa nauttimaan vanhan hyvän ajan markkinatunnelmasta!

Pohdintaa Kauneudesta

Luonnollista, puhdasta Kauneutta

"Sielu rakastaa kaikkea kaunista ja syvää" on joku viisas joskus sanonut. Todellinen kauneus tuntuukin vaikuttavan sieluumme, aivankuin kauneudella olisi suora väylä sisimpäämme. Oli kauneus sitten miltei missä tahansa muodossaan; musiikkia, taidetta, arkkitehtuuria tai vaikkapa vain patsas metsän keskellä, sen vaikutukset meihin voivat olla yllättävän suuret. 

Miksi siis kauneutta ei hyödynnetä enemmän esimerkiksi sairaala-arkkitehtuurissa tai erilaisissa hoitokodeissa, missä sillä voisi olla todella positiivisesti asukkaisiinsa vaikuttava rooli? Kaiketi siksi, että Suomi on edelleen tehokkuuden ideologian valtaama maa ja sen ajattelumallin näkökulmasta kauneus on jotain toisarvoista, ei lainkaan niin merkityksellistä. Tehokkuuden ajattelu näkyy edelleen hyvin myös arkkitehtuurissa, eritoten edeltävien vuosikymmenten elementtitaloissa, joita ei kaiketi hyvällä tahdollokaan voi kutsua Arkkitehtuuriksi. Ja ympäristöllä on tunnetusti suuri vaikutus meihin. 

Joku kauneutta arvossaan pitävä (radikaali) arkkitehti onkin ehdottanut, että noiden mielikuvituksettomien, kauneutta tyystin kaihtavien talojen tilalle rakennettaisiin silmää hivelevän kauniita rakennuksia. Ja ihmiset voisivat muutoksen myötä paremmin. Kerrassaan kutkuttavan mielenkiintoinen ajatus sinänsä.

Harmaan betonilähiön kasvattina olen löytänyt itselleni sellaisen ympäristön asua, missä silmä lepää kauneudessa. Osittain kaiketi lähiötaustasta johtuen osaan myös arvostaa tuota ympärilläni näkyvää Kauneutta - se onkin mielestäni parasta sielun ruokaa.