Yhden Teoksen synty (osa I)

Teoksen synty on usein pitkällinen prosessi, mikäli sen haluaa tehdä alusta loppuun asti itse. Perinteiseen maalauspohjaan tarvitaanaluksi kiilapuut, kangasta ja niittejä - sekä myös ripaus käsityötaitoja. Tällä kertaa pellavaisesta pohjasta tuli niin kaunis, että se saa luvan koristaa olohuoneen tyhjää seinää ihan sellaisenaan - ennen pohjustamista ja maalaamista. Näin siihen on myös samalla hyvä hahmotella tulevaa aihetta ja maalausta mielessään. Ehkä tämä on sitä muodikasta Hidasta Elämää, tai sitten vain hyvin Satumaista...

Viisauden lähteillä

"Jumala on kirjoittanut jokaiselle tien jota kulkea. Sinun on vain luettava ennusmerkeistä mitä Hän on kirjoittanut sinun varallesi." (Paulo Coelho, Alkemisti)

Viisaita sanoja viisaalta mieheltä. Sanoja, joiden merkitys helposti unohtuu nykypäivän ihmiseltä arjen pyörityksessä. Harva pysähtyy miettimään, mikä oikeasti on se oma elämän tie jota haluaa (ja jota on tarkoitus) kulkea. Itse olen miettinyt tuota monta kertaa elämässäni ja kulkenut myös paljon elämän tieltä sivuun johtavia harhapolkuja. Kuitenkin tuo "elämäntie" on aina seurannut jossain mukana, kaikissa elämän vaiheissa ja käänteissä. En ole kadottanut sitä, vaikka harha-askelia olenkin joutunut välillä astumaan. Elämäntie on kohdallani jotain sellaista, jota ilman en pystyisi elämään tai ainakaan nauttimaan elämästä. Se on jotain sellaista, jonka tukahduttaminen harmittaisi kovasti vanhana Mummona. Minulle tuo Elämäntie on Taide - Sen tekeminen, katsominen ja kokeminen. Tuon seikan ymmärtäminen ja ääneen sanominen on ollut helpottavaa. Tiedän, että kun ravitsen ja ruokin tuota kukkaa elämässäni, ei minun tarvitse vanhanakaan katua, etten koskaan tehnyt elämässäni sellaista, mistä todella nautin. Kannustankin ihmisiä miettimään omaa elämää ja tekemään niitä juttuja, jotka itse kokee tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Sillä Elämä voi myös valua sormien välistä kuin hiekan jyväset, ihan huomaamatta... 

Talvinen Paradiso Perduto

Ajatus Kadotetusta, hylätystä Paratiisista ei jätä minua rauhaan kaiketi koskaan...Kadotettu Paratiisi on jonkinlainen mielen sopukoihin luomani pakopaikka, joka inspiroi ja kiehtoo mieltäni. Sitä ei kenties ole olemassa lainkaan todellisessa, fyysisessä maailmassa, mutta silti jokin saa minut alati etsimään sen piirteitä ympäröivästä maailmasta. 

Loistava Tulevaisuus -elokuvassa sitä vastoin tuo filosofinen utopia saa mielestäni täydellisen muodon ränsistyneessä Huvilassa ja sitä ympäröivässä Puutarhassa - todellisessa Paradiso Perdutossa. Ohessa kuitenkin pieniä kuvallisia paloja suomalaisesta, Talvisesta Paradiso Perdutosta...

Flowers

Ihana Yllätys - Kukkia mahtavilta Naapurin Leideiltä! Kiitos ja Syvä Niiaus!

TalviPuutarha - WinterGarden

Ja Me Toiwotam...

Rauhaisaa Joulua ja Riemua vuodelle 2015 itse kuullekkin säädylle!

Maalauksellinen Littoistenjärvi

Aamun sumussa kylpevä Littoisten järvi on sanoin kuvaamattoman kaunis näky. Se on taiteellinen ja elähdyttävä, samalla rauhallinen ja syvällinen - ja satojen Lintujen suosiossa, siis todellinen Littoisten Lintukoto!

Syksyisen Satumainen Tukholma

Syksyisissä okran lämpimissä sävyissä hohtava Tukholma on kerrassaan lumoava Kaupunki. Aina sitä siellä vieraillessa ihmettyy siitä, että sellainen uskomattoman upea ja kaunis Kaupunki on tuossa niiin lähellä...ja silti siellä tulee niin harvoin vierailtua...Tällä kertaa olimme siellä varsin erityisellä matkalla, nimittäin Ritarimatkalla, siitä kaiketi myöhemmin lisää...

Taivaanrannan Maalari

Olen aina ollut todellinen Taivaanrannan maalari...
en vain koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, että voisin kaiketi olla joskus myös konkreettisesti Maalari...vaikka olenkin aina nauttinut asioiden ja esineiden maalaamisesta, ei koskaan ennen pälkähtänyt mieleeni, että siitä voisi saada itselleen varsin järkevän ammatin. No, onneksi tovi sitten pälkähti ja lähdinkin sitten kulkemaan polkua kohti jännittävää Maalarin ammattia. Kenties joskus tulevaisuudessa voin tituleerata itseäni Maalarimestariksi, Kenties.

Muistoja Ranskasta

Helle on kaiketi turruttanut ne viimeisetkin aivosolut viime päivinä, kun ei ole tullut mieleen minkään sortin jutun aihetta...sitten eilen löysin sattumalta laatikon pohjalta kuvia Ranskan reissulta, tarkemmin Versaillesista...ajattelinpa ikuistaa niistä muutamat kuvat tänne, Ranska kun on *edelleen* ja varmasti aina mulle se kaikkein inspiroivin Maa. Ja noita kuvia katsellessa Sydän sinne jälleen kaipaa, *huoh*

Madame Brontë

Kotiopettajattaren Uudet Vaatteet

Madame Brontë sai luonteelleen ominaisen Kostyymin

Yksinkertaisen elämän viehätys

Kuokka, korillinen perunoita, kastelukannu ja helteinen päivä...ja tietenkin myös tilkku maata...siinä on mainio resepti viettää kesäistä päivää ja saada mieli uudistumaaan, sekä myös perunoita kasvamaan. Siinä on jotain erityistä viehätystä, kun pääsee seuraamaan omien istutusten kasvua (tai kasvamattomuutta).

Kaiketi meissä monessa - tai ainakin minussa - asuu jossain sisimmässä maalainen. Minussa se on asunut lapsesta asti ja tulee varmasti aina asumaankin. Kiireinen Kaupunkielämä suuressa metropolissa ei ole minua varten, vaan pikemminkin maalaiselon rauhoittava ihanuus. Ah, tuota virkistävää Maaseudun tunnelmaa!

Kaaosteoriaa

Sikin sokin, siellä täällä, vailla järjestystä...Koti kertoo tunnetusti paljon siellä asuvista ihmisistä. Joillakin Koti on aina huoliteltu ja tiptop järjestyksessä, toisilla taas kaiketi hallittu kaaos on se kotia eniten luonnehtiva piirre. Ja joillakin sitten taas vallitsee se hallitsematon kaaos...itse taidan ainakin lukeutua viimeiseen ryhmään, vaikka miten yrittäisinkin pitää asiat ja esineet hallinnassa ja järjestyksessä.

Olenkin pohtinut, mahtaako Kodin järjestys tai vastaavasti sen kaaos kertoa jotain siellä asuvan/asuvien aivojen rakenteesta. Itselläni kun myös nuo ajatukset tuppaavat olemaan usein sikin sokin ja siellä täällä, vailla selkeää järjestystä. Kun taas toisilla ajatukset tuntuvat olevan pään sisällä selkeissä omissa lokeroissaan. En tiedä, onko kukaan tutkinut asiaa koskaan tarkemmin, mutta olisi varmasti mielenkiintoinen tutkimusaihe tuo jonkin sortin Kaaosteoria. Toisaalta, aina sanotaan, että kaaoksesta usein syntyy myös jotain täysin uutta...Sitä siis odotellessa!

Kirjoitan - Siis Olen

Kirjoittaminen on minulle suurempi henkireikä kuin välillä ymmärränkään. Kirjoitan paljon - blogin lisäksi pöytälaatikkoon, päiväkirjaan, kalenteriin, muistikirjoihin, kirjeisiin ja kortteihin...kuulun todellakin niihin erittäin *harvinaisiin* nykyihmisiin, jotka käyttävät vielä kynää ja paperia kirjoittamiseen...joskus, kuten tänään, vieläpä Sulkakynää ja mustetta. Kirjoittamalla määritän samalla suhdettani niin ympäröivään maailmaan kuin omaan itseeni ja ajatuksiini. Voin siis todella todeta erästä suurta filosofia mukaillen

Kirjoitan - siis Olen.

Satumainen Taide

Olen usein miettinyt, mistä tuo "satumainen taide" oikein kumpuaa...Miksi minulla on *päättymätön* tarve luoda jotain sellaista, joka on niin ristiriidassa nykymaailman mieltymysten ja vaatimusten kanssa. Jotain, mikä suurimmalle osalle ihmisitä on täysin merkityksetöntä, pientä räpeltyä...Minulle kuitenkin niin äärettömän rakasta ja tärkeää. Sitten kerran luullakseni sen ymmärsin. Nuo hahmot ikään kuin elävät minussa ja häiritsevät mieltäni niin kauan, että saan tuotettua ne näkyvään tai kirjalliseen muotoon. Sitten ne ikään kuin jättävät rauhaan, kunnes uudet hahmot taas valtaavat mieleni. Jotkut niistä saattavat kuitenkin "kummitella" mukana vuosikausia ja ovat jo muuttuneet jollain kummalla tavalla osaksi persoonaani. Kaiketi tuon johtuu myös siitä tosiasiasta, että Vanhempani antoivat nimekseni Satu. Nimi on todellakin joskus enne ja minä Satuna olen kaiketi ikuisesti uponnut Satujen lumovoimaiseen maailmaan....

Runon Ritari

"Mikä vaivaa sua Ritari, kun yksin ja valjusti kuljet. 

Ruoko on järvestä lakastunut, hiljaa Kurjet" 

(katkelma John Keatsin runosta "la Belle Dame sans Merci")

Runon Ritari sai syntyäkseen ensimmäisen alkukipinän John Keatsin runosta, mutta sille kehkeytyi varsin pian myös eräs erittäin tärkeä rooli erään pienen miehen Valtakunnassa. Ritarin tärkeänä tehtävänä on nimittäin taistella urheasti mitä kummallisempia mörköarmeijoita vastaan, joita Valtakunnassa tuntuu välillä piileskelevän...Runon Ritari sai siis heti arvon ylennyksen myös Valtakunnan SuojelusRitariksi. 

Arjen Enkeleitä

Olen kaiketi aina Rakastanut Enkeleitä. Niiden läsnäolo tuo lohtua, ymmärrystä ja voimia arjessa ja elämässä jaksamiseen. Ajatus siitä, että joku todella haluaa pitää huolta meistä ihmisistä on mielestäni äärettömän kiehtova. Yllättäen havahduin siihen, että arkeni on täynnä enkeleitä - suorastaan kansoitettu enkeleillä - niin ihmisten kuin esineidenkin muodossa. Tässä niistä muutamia...

Joten, Enkeleitä on Heitä, ainakin minun maailmassani....

 

Baletti - ikuinen Inspiraationi

Repetto - Balettitossujen Aatelia

La Carlotta (pehmeä pohja)

Siinä ne nyt vihdoin ja viimein ovat. Uudet Kärkitossut, joiden löytäminen ei ollut taas siitä helpoimmasta päästä...edelliset kärkitossuni ovat kaiketi n. vuodelta -90 ja olivat myöskin Repetto'n valmistamat ja ääärettömän hyvät jalkaan...niinpä päätin, että uusien tossujen tulee myös olla Repettot (hyväksi havaittua kaavaa on usein aivan turha mennä muuttamaan=) No, tuli sitten käytyä vallan Turku-Tampere-Helsinki akseli läpi tossuja metsästäessä...hyvä puoli tuossa ekskursiossa oli, että tuli nähtyä niin Rakkaita Ystäviä kuin ÄitiMuoriakin...ja siinähän ne tossut nyt sitten lopulta ovat!

Ranskalaiset Repettot ovat siis jo todellinen "Klassikko". Madame Rose Repetto kehitti 1947 ensimmäisen mallinsa balettitossuista pienessä Pariisilaisessa työpajassaan...ja niistä tuli pian ranskalaisten ballerinojen suosimia tanssikenkiä. Eikä ihme, sillä Repettojen kärjillä töpöttäessä olo on suorastaan höyhenen kevyt. Harmikyllä, Repettoja ei saa Suomen perukoilta tietääksein kuin yhtä mallia - mutta onneksi sentään edes sitä yhtä!      

Uusi Kuusitradito

Kun kauniista Kuusesta on Joulun mentyä haikea luopua, niin meidän kuusi sai tänä vuonna hieman jatkoaikaa...Se saa nyt uljaana koristaa  pihamaata ainakin vielä Nuutinpäivään asti.