Onnea Sadut

Tuo Tuhkimo rukka istuu keinussaan, kun muut Prinsessat jo tanssivat koreita tanssejaan. On Tuhkimolla töitä ilta pullollaan, eikä hän kaiketi ehdi mukaan juhlimaan. Mutta valoisa tulevaisuus kulman takana häntä odottaa, se unelmien toteutumisia tuo mukanaan...vaan sitäpä ei Neito parka tuo tietää voi, hän siksi on kai niin onneton...


Näin Valtakunnallisena Satupäivänä, tahdon lämpimästi Onnitella kaikkia Satuja.

Itselle se *rakkain* SatuPrinsessa on aina ollut Tuhkimo (ja heti kakkosena tulee Tähkäpää). Satujen ihmeelliseen taikaan voi luottaa vuosisadasta toiseen, se kaiketi haihdu ei milloinkaan. Siis Eläköön Sadut!

Kesämuistoja Romantikon silmin

Kun koko kesä on ollut tietokoneeton, näkyy se myös hiljaisuutena blogissa...mutta tuo koneeton kesä on ollut kyllä huikean hieno ja elämysrikas, yllä sieltä muutama kuvapoiminta. Nyt on ilo aloittaa syksy ja syksyn mukanaan tuomat uudet haasteet. Kun on muistanut kesällä elää ja olla rennosti, ilman liiallista jatkuvaa suorittamista, syksyn tulo tuntuu suorastaan mukavalta.

Kepparilenkillä Metsässä

Kotipihasta lähdettiin ja TaikaMetsään lenkille päädyttiin. Tein elämäni ensimmäisen kunnon maastolenkin  Kepparilla - ja oli ihan mahtavaa! Sain lainata erään Ihastuttavan Neitokaisen rauhallista Lulu kepparia maastoon ja nautin menosta metsässä kaikilla aisteilla - vieläpä turvallisesti, mikä ei aina ole taattua oikeiden hevosten ollessa kyseessä. Ehkäpä tästä tulee vielä uusi, hauska harrastus? Nyt ikioman Kepparin teko pyörii jo kovasti mielessä...

Littoinen - Talven Satumaa

Näin Talvella, Littoisten järvenjäältä päin katsottuna, Tehtaanmäki on kyllä kuin suoraan Satukirjasta. Tänä talvena on saanut nauttia kertakaikkisen ihanasta, kunnon "wanhanajan" Talvesta. Toivottavasti vanha sanonta Kylmä talvi, Lämmin kesä pitää tänäkin vuonna paikkaansa. Tällaiselle Talvenlapselle tämä on ollut kyllä todellinen Unelmien Talvi.

Kirjoitan - Siksi Olen

Tässä olen. Ehkäpä aidoimmassa olomuodossani, kirjoittamassa kirjettä salongissa kynttilänvalossa. Kun kirjoitan, oloni on aina kotoisa. Siksi kaiketi kirjoitan paljon.

On merkillistä, miten vähän ihmiset enää kirjoittavat kirjeitä, tai edes kortteja. Miten ihanaa olisikaan, jos kirjeen voisi vielä sujauttaa kyyhkyn matkaan...kenties joskus tulevaisuudessa vielä niin voin tehdä.

                         Rakkaudella,
                         MadameS