Mielen Maisemia

Joskus joku maisema tai ympäristö voi todella osua johonkin sielun syvimpiin ytimiin. Silloin saattaa jopa nousta niskavillat pystyyn ja sydän lyödä ylimääräisiä, kiivaita lyöntejä. Niin kävi minulle Teijon ruukin alueella vieraillessani Silkkaa Satua retkellä, eikä sen maiseman muisto ole haihtunut mielestä, Tuskin koskaan haihtuukaan... 

Elämän polkuja

Se tunne kun viimeinkin lukemattomien ja lukemattomien sivu- ja harhapolkujen jälkeen tietää löytäneensä sen "oman polkunsa" Elämässä - on kerrassaan sanoin kuvaamaton. Sitä oikeaa polkua kannatti etsiä, vaikkakin sen löytyminen alkoi tuntua jo lähes mahdottomalta ja erityisen epätoivoiselta, niin itsestä kuin läheisistäkin.

Sitä kannattaakin osata arvostaa, jos sen oikean polun löytää jo nuorena, se ei nimittäin ole mitenkään itsestään selvää elämässä...jotkut eivät sitä löydä koskaan, toiset ehkä hyvinkin vanhana. 

Minulle rakkaus kauniisiin asioihin ja vaikuttaviin visuaalisiin elämyksiin toimivat hyvinä suunnannäyttäjinä loputtomalta tuntuvalla matkalla. Nyt lopulta kuljen kepein askelin kohti tulevaisuuttani Visualistina. 

Satujen Saari

Punaista, valkoista, sinistä taivasta ja kirkasta merta. Wanhoja taloja, iloisia ihmisiä, rannalla leikkiviä lapsia, kukkaketoja, lampaita ja laiduntavia lehmiä. Kesäinen saaristo on kerrassaan valloittava. Ja aivan erityisesti vanha luotsisaari Högsåra - todellinen Satujen saari, missä jokaisen kulman takana olisi voinut sijaita Eemilin Kissankulma tai Pitkätossun Huvikumpu. Ja Farmors Café oli suorastaan ällistyttävä Herkuttelijan Paratiisi - Sinne on Satuseikkailijan päästävä uudelleen(ja useasti!) 

Satumainen Keskiaika

Oli suuri Ilo ja Kunnia olla mukana Turun keskiaikaisilla markkinoilla Tarpeistotiimin avustajana. Kiitos kaikille ihastuttaville ihmisille, joita markkinoiden merkeissä tapasin. Ainoa huonopuoli oli, että paluu takaisin "nykyaikaan" oli suunnattoman vaikeaa. Kenties ensi kesänä pääsen jälleen nauttimaan eläväisestä Keskiajan Turusta aidoimmillaan - se on Satumaista todellisuuspakoa parhaimmillaan.

Barbien Linnanjuhlat kooste

Barbien Ruhtinaskunnan Linnanjuhlissa oli kunnon juhlahumua. Ennen juhlia oli Linna tietenkin pitänyt siivota, huuliharppumusiikin tahdissa.

Tanssiaisissa oli tiheä tunnelma, paljon kimalletta ja satumaista glamouria

Pantterimies istui tornissaan, pian valmiina esiintymään. Pantterimiehen Show oli huikea, vaikka miehellä olikin kovin vähän vaatteita. Seuraavissa tanssiaisissa Pantterimieskin ehkä kulkee frakissa, Linnanjuhliin sopivassa takissa.

Kiitos kaikille Tanssiaisiin osallistuneille, teitte illasta ikimuistoisen juhlan!

Kaino Neito jo tornissa odottaa, että pian Linnassa juhlia saa...Littoisten Ruhtinaskunnan linnanjuhlat ensi keskiviikkona on tuloillaan, joten sinne kerääntyvät kaikki kauniit Barbit ja komeat kavaljeerit tanssimaan.

Linnanjuhlien tunnelmia ja ihastuttavia prinsessapukuja täältä myöhemmin kurkata saa!

Kun sireeni kukkii

Kun avaa kotioven ja kukkivat, huumaavasti tuoksuvat sireenit ovat heti vastassa aidan pielessä, tietää asuvansa Romantikolle sopivassa ympäristössä. Joskus sireenien kukinta tarkoittaa rakkaan romantikko Ystävän vierailua, siksikin aina innolla odotan niiden kukkimista....ehkäpä tuoksu tuo ensi kesänä tulleessaan myös Rakkaan Ystävän. Toivossa on hyvä elää.

Satupuu

Eräiden ihastuttavien Päiväkotilasten kanssa syntyi ihan extempore Satupuu -projekti. Päiväkodin pihalla seisovasta tavallisesta puusta tulikin yhtäkkiä Satupuu, jonka oksilta alkoi versoa Satuja. Tällainen oli Satupuun Satu

              
Olipa kerran puu, joka ei ollut aivan tavallinen puu 
- Se oli nimittäin hyvin harvinainen Satupuu.
Puun oksilta riippui satuja, joita Metsän lapset saivat lukea. 
Mutta...

Satupuu sai voimansa kristalleista, 
joita Metsän lapset sen alle keräsivät.
Vaan kerrotaan, että Metsässä asui myös Suuri Velho, 
joka halusi kasvattaa oman Satupuunsa. Siksi Velho oli päättänyt
 varastaa Metsän lasten keräämät voimakristallit.

Mikäli Velho onnistuisi suunnitelmassaan ja
ryöstäisi kaikki Satupuun voimakristallit,
ei puu olisi enää harvinainen Satupuu 
- siitä tulisi silloin ihan tavallinen metsän puu.
Ja se olisi kauheaa, sillä silloin Metsän lapset
eivät enää kuulisi opettavaisia satuja, eivätkä
sadut enää saisi lapsia hyvälle tuulelle. Siitä
saattaisi seurata todellinen katastrofi.

Mutta viisaat Metsän lapset keksivät piilottaa 
voimakristallit suureen arkkuun Satupuun läheisyyteen.
Lapset lisäksi vartioivat Satupuuta ja sen kristalleja
yötä päivää. Sadut saivat näin rauhassa kasvaa puun oksista
 ja vahvistua todellisiksi klassikko saduiksi. Niihin kertyi elämää 
suurempaa viisautta, jota Metsän lapset niistä itselleen ammensivat. 

Kun Metsän lapset sitten kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat maihin kaukaisiin,
he siellä kertoivat lapsilleen Satupuun Satuja. Näin sai alkunsa Satujen kertomisen ja kirjoittamisen perinne - Satupuu oli sen synnyttänyt Metsän lasten avulla.

Ps. Mitä Velhoon tulee, niin kerran niin mahtava Velho kutistui lopulta pieneksi ja vaarattomaksi. 

Lasten mielikuvituksen voima on niin suuri ja ihmeellinen, että älkäämme aikuiset sitä tukahduttako. Sillä se on kukka, jota todella kannattaa hoitaa ja vaalia!

SatuPöytä

Olipa Kerran...

Pöytä, jolla Sadut syntyvät...Ehkäpä kasvavat joskus isona ihan Kirjaksi asti.

Ystäwänpäiwä Prinsessa

Hän Sydämiä kantaa mekossaan, syvään niiata niksauttaa ja Satumaista Ystäwänpäivän iltaa kaikille toivottaa!

Talven Taikaa - Valon Juhlaa

SatuVerstas tunnelmallista vuotta kaikille Toivottaa!

Olisipa Kerran...

                  Satujen Vallankumous


Saduissa on Voimaa. Näin valtakunnallisena Satupäivänä sen voi todeta, jos koskaan. Satujen ikiaikainen, mutta silti aina myös ajankohtainen vetovoima on niin vahva, että se tavoittaa (toivottavasti) paatuneimmankin sydämen.

Sadut ovatkin kokeneet jonkinlaisen Renessanssin - ne on taas löydetty uudelleen, luojan kiitos. Kenties tämä teknologiakeskeinen maailma on synnyttänyt itselleen vastareaktion - todellisen Satujen esiin marssin. Aikuisten ja lasten sadut ovat nyt vahvasti läsnä (uusissa) elokuvissa, ja voisi jopa sanoa, että Sadut ovat jossain määrin tällä hetkellä elokuvateollisuuden lumovoimainen piristysruiske. Satuelokuvat tuovat ja luovat katsojan silmien eteen mielikuvituksellisen ympäristön, upeat hahmot ja kiehtovan tarinan. Katsoja saa matkata satuelokuvien siivin kaukaisiin aikoihin ja erikoisiin paikkoihin omassa nojatuolissaan - mielikuvituksellisiin fantasioihin, joista voi ammentaa voimaa ja rikkautta hektiseen elämäänsä.

Täten Toivotankin Satujen Vallankumouksen Tervetulleeksi ja samalla onnittelen kaikkia Satuja - Satujen avulla maailmasta voi tehdä edes hieman paremman ja mielikuvituksellisemman paikan elää. Uskokaamme siis Satujen ihmeitä tekevään voimaan. Me ainakin täällä SatuWerstaalla uskomme. Siis Onnea kaikki Sadut!

Lumoava Järvi

Joka päivä se on erilainen. Aina kuitenkin ihana ja persoonallinen - oikea Luontoäidin Taideteos.

Satu Metsässä

Sadut viihtyvät metsässä ja metsä on läsnä monissa Saduissa. Kun metsä alkaa miltei takapihalta, on ihana sinne hipsiä tutkimaan koloja ja onkaloita, aistimaan metsän syvyyden tunnelmia. Vihreää kultaa ne ovat - sanotaan, siis kaikki joukolla tuota kultaa vaalimaan. 

Love Korppoo

Ei ole vain pelkkä klisee että raikas meri-ilma rentouttaa. Sen sai kokea todeksi viikonloppuna ihmeellisellä Korppoon saarella ihastuttavassa seurassa ja kauniista maisemista nauttien. Tässä hieman tunnelmia vaaleanpunaisten linssien läpi tarkasteltuna. Kauniista Korppoosta jäi vahva muistijälki, jonka voimalla jaksaa taas taistella arjen harmautta vastaan pitkään. 

Lapsuuteni Palatsi

Milavida täyttää ajatukset. Jo pienenä tyttönä rakastuin sen mustavalkoruutulattioihin ja juhlallisiin portaikkoihin ja parvekkeisiin, jotka veivät ajatukset prinsessamaiseen elämään. Kauan tuo palatsi sitten nukkuikin Ruususen unta, kunnes se uljaasti herätettiin taas eloon. Oi noita saleja ja kauniita yksityiskohtia - niissä on sellaista tenhoa, joka vaikuttaa vahvasti vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Puhumattakaan tuon kauniin palatsin traagisesta historiasta. On todellista rikkautta, että ympäristössämme on vielä tuollaisia Milavidan kaltaisia eläviä historiallisia muistomerkkejä.

Vihdoin hää pääs häihin

50-luvun amerikkalainen Kaunotar odotti kaapissa vuosia pääästäkseen Juhlimaan. Nyt se viimein tapahtui kesähäiden muodossa ja ilo oli ylimmillään. Pieniä jännityksen ja epätoivon hetkiä tosin koettiin, kun ei hää meinannutkaan niin vaan mahtua päälle, liekö kaapissa kutistunut...